Elävä Pyhimys?

Möbiuksen nauha on kappale, jolla on vain yksi reuna ja yksi puoli. Sen voi tehdä vaikka ottamalla paperinauhan, kiertämällä sen toista päätä 180° ympäri ja liittämällä päät yhteen. Yksireunaisuuden ja -puolisuuden voi sitten todeta niin, että alkaa piirtää viivaa puolta pitkin. Ennen pitkää viiva kohtaa oman aloituspisteensä. Kyseessä on siis vain yksi puoli. Miksi sitten jaarittelen tässä nauhasta? Vaikka siksi, että ajatuksemme helposti kiertävät möbiuksen kehää. Mikäli tarkastelemme asioita aina samasta pisteestä käsin, voimme päätyä helposti samaan pisteeseen takaisin. Mutta kun uskallamme avata tarkasteluamme hieman, voimme huomata jotain aivan uutta. Siksi on hyvä puhua aina oman pään sisällä kiertävistä kehistä jonkun toisen kanssa. Toinen osaa tarkastella asioita erilaisesta tulokulmasta käsin.

Minulla on talvisin jalassa käsintehdyt buutsit, ikää jo 10 vuotta. Edelliset jaksoivat myös tähän ikään asti, mutta nämä nykyiset tulevat sinnittelemään vieläkin pidempään. Pienellä ylläpidolla (lankkaus, muutama suutarikäynti) kengät ovat lähes uudenveroiset. Myös moni muu omistamani asia ja tavara on tehty kestämään. Pidän siitä, että tavaroita ei tarvitse koko ajan vaihtaa. Minusta asian kestäminen kertoo laadusta. Muutoin laatu on ehkä hankalasti määriteltävä käsite. Ja laadukasta voi olla moni asia, aikakin. Alkava viikko on minulla hiihtolomaa. Ajattelin tehdä siitä laatuaikaa. Se tarkoittaa sitä, että lomailen. En ajattele töitä, en vilkaise sähköpostia tai avaa työpuhelinta. Jos teen mitään noista jälkimmäisistä, en ole enää lomalla. Olen taas siellä missä ajatuksenikin on, siis töissä. Laatu hapertuu. Haluan antaa lomaviikkoni ajan mielummin itselleni ja läheisilleni. Ja niille asioille, joiden parissa rentoudu. Se kai on sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaista

"Normally, we do not so much look at things as overlook them", Alan Watts sanoi. "Normaalisti emme niinkään katso asioita, vaan ylenkatsomme niitä." Katsominen on pysähtymistä asian tai ihmisen äärelle. Tämän kohtaamista omana itsenään. Ylenkatsominen taas on ohittamista. Minkä kaikkien asioiden ja keiden kaikkien ihmisten ohi tänäänkin kuljen, muka kiireessäni ja ajatukset muualla? Mitkä noista asioista ehkä ansaitsisivatkin hetken pysähdyksen ja arvostavan katseen?