Siirry pääsisältöön

Laatu

Minulla on talvisin jalassa käsintehdyt buutsit, ikää jo 10 vuotta. Edelliset jaksoivat myös tähän ikään asti, mutta nämä nykyiset tulevat sinnittelemään vieläkin pidempään. Pienellä ylläpidolla (lankkaus, muutama suutarikäynti) kengät ovat lähes uudenveroiset.

Myös moni muu omistamani asia ja tavara on tehty kestämään. Pidän siitä, että tavaroita ei tarvitse koko ajan vaihtaa. Minusta asian kestäminen kertoo laadusta.

Muutoin laatu on ehkä hankalasti määriteltävä käsite. Ja laadukasta voi olla moni asia, aikakin.

Alkava viikko on minulla hiihtolomaa. Ajattelin tehdä siitä laatuaikaa.

Se tarkoittaa sitä, että lomailen. En ajattele töitä, en vilkaise sähköpostia tai avaa työpuhelinta. Jos teen mitään noista jälkimmäisistä, en ole enää lomalla. Olen taas siellä missä ajatuksenikin on, siis töissä. Laatu hapertuu.

Haluan antaa lomaviikkoni ajan mielummin itselleni ja läheisilleni. Ja niille asioille, joiden parissa rentoudu. Se kai on sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaistakin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.