Siirry pääsisältöön

möbius

Möbiuksen nauha on kappale, jolla on vain yksi reuna ja yksi puoli. Sen voi tehdä vaikka ottamalla paperinauhan, kiertämällä sen toista päätä 180° ympäri ja liittämällä päät yhteen. Yksireunaisuuden ja -puolisuuden voi sitten todeta niin, että alkaa piirtää viivaa puolta pitkin. Ennen pitkää viiva kohtaa oman aloituspisteensä. Kyseessä on siis vain yksi puoli.

Miksi sitten jaarittelen tässä nauhasta? Vaikka siksi, että ajatuksemme helposti kiertävät möbiuksen kehää. Mikäli tarkastelemme asioita aina samasta pisteestä käsin, voimme päätyä helposti samaan pisteeseen takaisin.

Mutta kun uskallamme avata tarkasteluamme hieman, voimme huomata jotain aivan uutta. Siksi on hyvä puhua aina oman pään sisällä kiertävistä kehistä jonkun toisen kanssa. Toinen osaa tarkastella asioita erilaisesta tulokulmasta käsin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?