Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2010.

Sirottelimme tuhkaa päällemme

Tulivuori purkautui ja tuhka sotki satojen tuhansien ihmisten elämän. Moni läheisenikin jumitti ulkomailla, tai vaihtoehtoisesti joutui jäämään Suomen kamaralle lomamatkan sijaan. Luonto yllätti. Me olemme niin kiinni omissa suunnitelmissamme ja aikatauluissamme, ettemme muista, ettei kaikki olekaan hallinnassamme. Vasta tällainen odottamaton este pakottaa havahtumaan siihen. Siksi niitä esteitäkin tarvitaan.

Domini canes

Olen nähnyt kaksi hyvin erilaista tapaa olla vahtikoira. Ensimmäinen tapa oli vanhempieni villakoiralla, joka nosti aina suuren haukun heti kun oli kuulevinaan jonkun tulevan. Ja iso villakoira kun se oli, oli ääni myös muhkea ja voimakas. Uskottavuusongelma ilmaantui kuitenkin heti kun ikkunaan ilmestyi valkea villakoiran pää. (Koira onneksi itse oli autuaan tietämätön tästä taakasta.) Toinen tapa oli serkkujeni koiralla. Menimme taas kerran käymään heillä kylässä. Olimme vähän etuajassa, eikä ovelle ilmaantunut ketään avaamaan koputteluistamme huolimatta. Ja koska serkku vanhempineen saattoi hyvin olla takapihalla kuuloetäisyyden ulkopuolella, astuimme rohkeasti sisään - ovi kun oli lukitsematta. Pääsimme askeleen verran eteiseen, kun kulman takaa ilmestyi serkkuni bullterrieri. Se lönkytteli rauhallisesti esille, ja kallisti hieman päätään samalla kuin yritti tunnistaa tulijoita. Ei äänen pihahdustakaan, pelkkä itsevarma katse. Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse pitää niin iso