Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Kirkkonäky

Olen tälläkin viikolla kuullut eri suunnista kommentteja siitä, mitä kirkko on, mitä kirkko tekee. Usein niissä toistuu ajatus, että kirkko on työntekijänsä. Tai että kirkko on kokoelma jumalanpalvelusyhteisöjä, uskon heavy-usereita jotka kokoontuvat yhteen hartaudenharjoitukseen pyhäpäivänä. Kyllä, kirkko on niitäkin, mutta kirkko on myös enemmän. Arkikirkon pappina sen jotenkin korostetusti näkee. Minun seurakuntaani ovat myös ne kristityt, ne kirkon jäsenet jotka eivät välttämättä aktiivisesti näy raamattupiireissä tai muissa kokoontumisissa. Ne kirkon jäsenet, jotka lähtevät aamulla töihin tai opiskelemaan, elävät arkeaan. He ovat jäseninä siinä yhteisössä jonka palvelukseen minut on kutsuttu. Yhteisössä, joka enimmäkseen koostuu heistä, tavallisista arkisista ihmisistä. Yhteisöstä, jolla on merkitystä heille, johon he yhä haluavat kuulua. "En minä mikään uskovainen ole", kuulen usein, "Kyllä minä Jumalaan uskon, mutten mikään uskovainen ole." Se on

Babylon

Raamatun alkumyyttien joukosta löytyy myös kertomus Babylonin (vanhassa käännöksessä Baabelin) tornista. (1. Moos 11:1-9). Tarina kertoo monestakin asiasta. Päällimmäisenä on toki varoitus  hybriksestä , ihmisen liiasta uskosta omiin voimiin. Mutta siinä voi lukea muutakin. Tarinassa ihmiset saavat paljon aikaan, koska puhuvat samaa kieltä, ymmärtävät toisiaan. Siksi heidät hajoitetaan maailmaan ja laitetaan puhumaan eri kieliä. Eri kieliä puhutaan paljon. Suomea, ruotsia, saamea, englantia. Mutta erilaisia kieliä puhutaan myös välillä silloinkin, kun luullaan puhuvamme täysin samaa. Moni erimielisyys voi johtua vain siitä, ettemme täysin ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Siksi tärkeää on kuuntelu. Tärkeää on koettaa ymmärtää, mitä toinen sanoo. Jos ei ymmärrä, niin pyytää tarkentamaan. Ja tärkeää on yrittää kiukkuamisen ja oman äänen voimakkuuden nostamisen sijaan koettaa sanoittaa asiansa niin, että toinen saa kiinni siitä mitä tarkoitan.

Tarkoitus

Elämän tarkoitus ei ole kehittyä toisia ihmisiä suuremmaksi, riittää, kun itse kasvaa ihmisenä. Elämän tarkoitus ei ole pelastaa yksin maailmaa, (Se homma oli Jeesukselle) riittää, kun pyrkii omalla kohdallaan parempaan. Elämän tarkoitus ei ole rikastua, sillä todellinen rikkaus on paljon enemmän kuin mammonaa. Se rikkaus on sen huomaamista, että elämällä ON tarkoitus. Pienistä puroista kasvaa joki ja pienistä teoista parempi maailma. Siksi en ymmärrä oikein ymmärrä niitä, jotka julistavat elämän tarkoituksettomaksi. Vaikkei Jumalaan uskoisikaan, syntyy tarkoitus kaikkien oman elämän mahdollisuuksien käyttämisestä hyvään. Kristitylle viesti on vielä painokkaampi: Sinä olet se, kuka olet, koska Jumala tarkoitti sinut tuollaiseksi. Sinulla on tarkoitus. Sillä mitä olet ja osaat, on tarkoitus.