Elävä Pyhimys?

Jos voin valita, valitsen oman tyylini mukaisia vaatteita ja asioita enkä välitä trendeistä. Trendit pakottavat koko ajan kulkemaan mukana, ostamaan uutta. Oma tyyli kestää paremmin aikaa, ja se muuttuu vasta kun minä muutun. Nahkatakillani on ikää 50 vuotta. Kaulahuivillani ehkä kymmenen vuotta vähemmän. Taatusti samanlaisia ei tule katuvilinässä vastaan. Toivon muutenkin, että ostamani asiat kestävät käyttöä ja palvelevat tarkoitustaan muutamaa käyttökertaa kauemmin. Ja miellelläni en osta turhaa, jos löydän asioihin toisenlaisen ratkaisun. Jos voin valita, olen ilman turhia asioita.

  ”On olemassa ihmisiä, joille Jumala maistuu vain yhdellä tavalla, eikä mitenkään muuten. He haluavat omistaa Jumalan vain tuossa tietyssä hartauden harjoittamisen muodossa, eikä missään muussa. Tehkööt he niin, mutta se on täysin väärin.” (Mestari Eckhart, saarnassaan ”In hoc apparuit caritas Dei in nobis, quoniam filius suum unigenitum misit Deus in mundun ut vivamus per eum”   Raamatun lukeminen on hyvästä. Samoin rukous, uskonnollinen kirjallisuus, mietiskely, hartauselämä, arjessa kohdattu Jumala. Mutta mielestäni mistään niistä ei saa hengellisen kypsyyden mittaria. Usko on elämänmittainen matka, ja sillä matkalla - jos edelläkulkeneita on uskominen - kypsyys on vasta sitä, kun oikeassa oleminen ja varmuus karisee pois, ja matka etenee uskossa, toivossa ja rakkaudessa, edelleen - tai ehkä viimein - oman epätäydellisyytensä tuntien.   Näin minun mielestäni.

  Laitoin pihakalusteet varastoon. Kurkiaura lensi yli, korkealla, etelään. On taas syksy.