Elävä Pyhimys?

Sain tuliaisiksi kahvimukin. Cambridgelaisen museon myymälästä löytyneessä mukissa on teksti jota usein olen lainannut, katkelma Rudyard Kiplingin the Conumdrum of the Workshops -runosta: - the Devil whispered behind the leaves, "It's pretty, but is it Art?" eli - Paholainen kuiskasi lehtien takaa," Nättihän se on, mutta onko se taidetta?" Tuo runo kertoo, kuinka Aadam piirusteli maailman ensimmäisen kuvan ja sai heti kuulla paholaisen pirullisen kuiskauksen. Siitä lähtien ihmiskunta on askarrellut saman asian parissa sukupolvesta toiseen. "Nättihän se on, mutta onko se taidetta?" Moni asia saa meiltä tuekseen mielikuvaleiman. Jokin asia on taidetta, ja siksi sillä on jotain lisäarvoa muihin nähden. Jokin tuotemerkki edustaa (mainonnan ja tehokkaan brändäyksen ansiosta) menestystä, glamouria, maskuliinisuutta, urheilullisuutta, terveyttä, laatua... Mutta entä tuote itse, ilman leimaa? Tuote on kännykkä, auto, deodorantti, jogurtti. Se palvelee käyttöt

Jokunen vuosi sitten Turun Sanomat pyysi minua tekemään oman kanteni Raamatulle - silloin Raamatun kansien tuunaus oli muun muokkausvillityksen vanavedessä pinnalla, ja jostain joku oli kuullut, että minä osasin piirtää. Vastahakoisesti suostuin kokeilemaan. Kuva-aihetta ei sentään tarvinnut pitkään hakea, vaan malliksi päätyi ikoni, jonka veli vaimoineen oli tuonut minulle Kreikasta. Jokin sen kuvassa teki siitä minulle tärkeän muiden omistamieni ikoneiden joukossa. Lainasin aiheen, hahmot ja keskeisen esitystavan, mutta toin kuvaan jotain omasta piirrustustyylistäni. Lopputulos näytti tältä: Samaan ikoniin on mahdutettu kaksi eri kohtaa Raamatusta. Aivan kuin ikonin maalaaja olisi ajatellut: "Hei, näissä tarinoissahan on yksi ja sama näyttämö, myrkskyävä vesi. Miksi en käyttäisi ikonin tyhjää kulmausta toisenkin tarinan kertomiseen?" Siitä syystä siis ikonissa puuhastelee kaksi Jeesusta, toinen tyynnyttää opetuslasten ihmetellessä myrskyä veneessä seisten, ja toinen kiskoo

Kirkkovuodessa eletään pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Paasto on yleensä nähty luopumisena, mutta minä olen jo useana vuonna yrittänyt kääntää sen toisinpäin, kaiken arvostamiseksi. Jos jostakin luovun, se on oman elämän vertaamisesta toisiin, siihen mitä heillä on ja mitä minulla ei ole. Keskityn arvostamaan sitä, mitä minulla on. Minulla on rakkaita ihmisiä, jotka ovat terveitä ja voivat hyvin. Olen itsekin terve, ja suhteellisen hyvässä kunnossa. Minulla on koti, ja kotona sauna, johon pääsen aina kuntoilun jälkeen rentoutumaan. Minulla on (kasvis)ruokaa, jonka ainesosat on joku kasvattanut, joku kerännyt, joku pakannut. Joku kuljettanut, joku ottanut myytäväksi, joku asettanut esille, joku myynyt. Kasviksia, joiden kasvu tulee kaikessa - ihmisissä, eläimissä, kasveissa, koko luomakunnassa - läsnäolevalta Jumalalta. Tämän edessä hiljennyn paastotessa. Otan kiitoksella sen vastaan. Kaikki on pyhää.