Olin hurraten vastassa kun Hän saapui kaupunkiin. Aterioin Hänen seurassaan, leipää ja viiniä, mutta torkahdin puutarhassa kun minun olisi pitänyt osata tukea. Minä kielsin Hänet, monesti. Petinkin joskus valitessani jotain muuta, jotain, mikä sillä hetkellä houkutteli enemmän. Minä pilkkasin ja satutin. Minä naulasin ristille. Minä kaduin. Minä surin. Olin lohduton kun kaikki tuntui olevan hukassa. Menin haudalle heittämään hyvästit ja löysin haudan tyhjänä. Ja sitten Hän ilmestyi, sanoi, että tämä olikin voitto, että kuolemaa ei ole, että saan anteeksi. Että Hän kulkee mukanani tai tulee vastaan tiellä. Aina.