Aten ajatuksia

  Tänä vuonna pysähdyin sen äärelle, mitä enkelit sanovat paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Ja noissa sanoissa Vapahtaja ja Kristus – mikä tarkoittaa voideltua – viittasivat molemmat ennustuksiin, jotka taatusti tavalliset juutalaiset paimenetkin tunsivat. Ennustuksiin, joista meidän kristittyjen Vanhaan testamenttiin kuuluvina teksteinä itsekin kuulimme osan tämän jumalanpalveluksen alkupuolella. Nyt nuo ennustukset toteutuivat paimenien silmien edessä. Vaikea sitä oli heidän epäillä, kun viestin välittäjinä oli joukko enkeleitä. Sen kaiken vastapainona haiseva karjasuoja ja eläinten syömäkaukalo lapsen makuupaikkana on jotenkin hätkähdyttävän maallinen, ja vaatimaton ja karu. Ihan tavallisen näköiset vanhemmat ja ihan tavallisen näköinen lapsi. Päivä on jo pitkällä, kääntynyt yöhön. Suurin osa ihmisistä nukkuu. Ja näin, salaisesti ja huomaamatta Jumala tulee maailmaan ihmisten keskelle, toteuttaa lupauksensa juuta...

  Jumala syntyy perheeseen avuttomaksi ihmislapseksi, antautuu täysin Joosefin ja Marian huolenpitoon ja hoivaan ja rakkauteen. Makuualustana on heinät ja syöttökaukalo. Ensimmäisiksi ihmeen todistajiksi kelpaavat ympärillä olevat eläimet, sitten paikalle töiden keskeltä kutsutut paimenet ja vähitellen Jeesuksen aikuistuttua kalastajat, veronkantajat, tavalliset ihmiset, erottelematta. Jumala syntyy hämmennyksen ja epävarmuuden keskelle, sillä sitä kaikki yhteiskunnallinen myllerrys veroluetteloineen ja matkoineen raskauden viime hetkillä jouluevankeliumissa on. Sitä epävarmuutta on majapaikan puuttuminen, synnytys karjasuojassa. Jumala syntyy sanomaan sen, että toivoa on. Tulevaisuus on, ja se on kaikkia varten, ja se on parempaa mitä voimme tässä hetkessä kuvitella. Tulevaisuus on siksi, ettei mikään ole pelkästään meidän käsissämme ja meidän varassamme. Jumala syntyy meitä varten, jokaista ainutlaatuista ihmistä varten. Kristus on yhteinen, jaettu lahja. Lahja, joka kuuluu k...

Sinä mekin nyt olemme jouluna, seimen äärellä, taas kerran ihmettelemässä Jumalaa. Kaikkivaltiasta, joka rakastaa meitä jokaista niin paljon, että syntyi maailmaan. Syntyi maailmaan ihmislapsena, joka tarvitsi ihmisvanhempiensa huolenpitoa. Kasvoi perheessä, sai toisia lapsia kasvukumppaneikseen ja oli veli heille. Aikuistui, lähti maailmaan. Iloitsi ja suri. Opetti. Kohtasi ihmisiä, varsinkin niitä, joita muut hyljeksivät, rakkaudella, omina itsenään. Kulki tien ristille, vaikka olisi halutessaan voinut milloin tahansa valita toisin. Kuoli anteeksiantaen ja rakastaen meitä, vaikka me hylkäsimme, pilkkasimme, ruoskimme, ristiinnaulitsimme. Nousi kuolleista osoittaakseen, että kuolema ei ole loppu. Se kaikki lepää tässä hetkessä seimessä, sillä kaikki se on Jeesuksen syntymän tarkoitus. Siksi enkelit ylistivät ja paimenet ihmettelivät. Siksi Maria jäi pohtimaan enkelien sanoja, sillä hän aavisti tuossa hetkessä enemmän kuin muut paikallaolleet. Hetkeen ei voi jäädä. Paimenet lähtevä...

Adventtiaika on alkanut. Monille se on valmistautumista jouluun, tai joulun valmistelua. Kirkkovuodessa puolestaan se on ennen suurta juhlaa - joulua - oleva paastoaika. Ja kaikki tuo kulkee käsi kädessä. Paastoajan tehtävä ei ole mekaanisesti luopua jostain. Sen tehtävä on keskittää huomiota siihen, mikä elämässä on tärkeää. Ja sen löytäminen on myös osa jouluun valmistautumista. Tai joulun valmistelua. Joulu ei synny juoksemisesta ja ostamisesta ja siivoamisesta ja stressistä. Joulu syntyy siitä, että pysähdytään toisten ihmisten kanssa ja toisten ihmisten kohdalle. Adventtiaika kutsuu pysähtymään jo ennen joulua. Kiinnittämään juhlan valmisteluissakin enemmän huomiota toisiin, enemmän huomiota siihen, mikä löytyy silloin, kun maltan pysähtyä ja asettua hetkeksi. Se voi olla rauhaa ja lepoa, se voi olla uskoa, se voi olla sen huomaamista, että vähempikin riittää. Se voi olla kaikkea sitä, ja paljon muuta. Mutta sen etsimiseen, ei kiireeseen, adventtiaika kutsuu meitä.

Tämä animaatio on oppilaitospappi Atte Airaksisen joulukortti sinulle! Hyvää ja siunattua adventtiaikaa ja joulua!

"Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!" Noin kuuluu adventtiajan antifoni Jesajan kirjan 40. luvusta. Adventtiaika ennen joulua on kirkoissa valmistumisen aikaa. Tarkoitus on hiljentyä, ehkä paastotakin, ja valmistautua henkisesti viettämään joulun suurta juhlaa. Miten minä raivaan tietä arjen ja kiireen keskellä Herralle ja joululle? Vai juoksenko koko ajan kaikenlaisen suorittamisen perässä?

Löydät seimen. Karjasuojan 2000 vuotta sitten. Vallassa ovat roomalaiset, ajan suurmahti. Käsky on ollut osallistua kansan tilastointiin ja liikkeelle on ollut pakko lähteä. Matka on ollut hankala viimeisillään raskaana olleelle Marialle ja Joosefille, eikä synnytys karjasuojassakaan ole ollut se mitä lapsen maailmantulolta oli toivottu. Kuitenkin etukäteen kuultu sanoma siitä, että tässä lapsessa on jotain suurta on auttanut jaksamaan. Löydät paimenet kedolla, oman aikansa halpatyövoimaa tekemässä työtä jota muut eivät halua. Töissä pitää olla kellon ympäri. Löydät heidät hämillään, ensin enkeli-ilmestyksen vuoksi, sitten karjasuojaa etsimässä ja viimein lasta katselemassa. Löydät Marian ja Joosefin vähintäänkin yhtä hämillään tästä huomiosta ja paimenten enkelikertomuksesta. Löydät lapsen. Ihan tavallisen näköisen lapsen, pojan. Hän ei osaa puhua, vaan nukkuu tai itkee kaiken ihmispaljouden hälinän takia. Häntä pitää välillä rauhoitella ja ruokkia. Ei hän tiedä mistään ...