Siirry pääsisältöön

Joulu 2019


Löydät seimen. Karjasuojan 2000 vuotta sitten. Vallassa ovat roomalaiset, ajan suurmahti. Käsky on ollut osallistua kansan tilastointiin ja liikkeelle on ollut pakko lähteä. Matka on ollut hankala viimeisillään raskaana olleelle Marialle ja Joosefille, eikä synnytys karjasuojassakaan ole ollut se mitä lapsen maailmantulolta oli toivottu. Kuitenkin etukäteen kuultu sanoma siitä, että tässä lapsessa on jotain suurta on auttanut jaksamaan.

Löydät paimenet kedolla, oman aikansa halpatyövoimaa tekemässä työtä jota muut eivät halua. Töissä pitää olla kellon ympäri. Löydät heidät hämillään, ensin enkeli-ilmestyksen vuoksi, sitten karjasuojaa etsimässä ja viimein lasta katselemassa. Löydät Marian ja Joosefin vähintäänkin yhtä hämillään tästä huomiosta ja paimenten enkelikertomuksesta.

Löydät lapsen. Ihan tavallisen näköisen lapsen, pojan. Hän ei osaa puhua, vaan nukkuu tai itkee kaiken ihmispaljouden hälinän takia. Häntä pitää välillä rauhoitella ja ruokkia. Ei hän tiedä mistään mitä ympärillä tapahtuu, vaan on kaikessa Marian ja Joosefin varassa. Ihmisvanhempien, jotka itsekin ovat vähän hämillään siitä, miten uuden perheenjäsenen kanssa ollaan. Tuo lapsi on Jumala, tuo karjasuoja se paikka, jossa Jumala on. Jumala, rakkaus jalkautuneena tähän maailmaan meitä varten. Rakkaus jalkautuneena ihmisten mieliin ja sydämiin, joka antaa elämälle suunna ja toivon kuoleman rajan ylikin. Hän - tuo lapsi - on kaikki, edelleen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä