Siirry pääsisältöön

Joulu 2019


Löydät seimen. Karjasuojan 2000 vuotta sitten. Vallassa ovat roomalaiset, ajan suurmahti. Käsky on ollut osallistua kansan tilastointiin ja liikkeelle on ollut pakko lähteä. Matka on ollut hankala viimeisillään raskaana olleelle Marialle ja Joosefille, eikä synnytys karjasuojassakaan ole ollut se mitä lapsen maailmantulolta oli toivottu. Kuitenkin etukäteen kuultu sanoma siitä, että tässä lapsessa on jotain suurta on auttanut jaksamaan.

Löydät paimenet kedolla, oman aikansa halpatyövoimaa tekemässä työtä jota muut eivät halua. Töissä pitää olla kellon ympäri. Löydät heidät hämillään, ensin enkeli-ilmestyksen vuoksi, sitten karjasuojaa etsimässä ja viimein lasta katselemassa. Löydät Marian ja Joosefin vähintäänkin yhtä hämillään tästä huomiosta ja paimenten enkelikertomuksesta.

Löydät lapsen. Ihan tavallisen näköisen lapsen, pojan. Hän ei osaa puhua, vaan nukkuu tai itkee kaiken ihmispaljouden hälinän takia. Häntä pitää välillä rauhoitella ja ruokkia. Ei hän tiedä mistään mitä ympärillä tapahtuu, vaan on kaikessa Marian ja Joosefin varassa. Ihmisvanhempien, jotka itsekin ovat vähän hämillään siitä, miten uuden perheenjäsenen kanssa ollaan. Tuo lapsi on Jumala, tuo karjasuoja se paikka, jossa Jumala on. Jumala, rakkaus jalkautuneena tähän maailmaan meitä varten. Rakkaus jalkautuneena ihmisten mieliin ja sydämiin, joka antaa elämälle suunna ja toivon kuoleman rajan ylikin. Hän - tuo lapsi - on kaikki, edelleen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?