Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2008.
Aloitin päivän työsalissa opiskelijoiden keskellä. Työstin pintakäsittelypuolella tuolia, tuoliryhmän kolmatta yksilöä joka työsaliin on päässyt. Vanhat lakat ja petsit on jo raaputettu pois, ja uutta saatu tilalle. Tänään lisäsin taas yhden lakkakerroksen ja välttelin valumien syntymistä. Ja siinä lakatessa, ja välillä aina jonkun kanssa sanan vaihtaessa rentouduin kunnolla ensimmäistä kertaa koko viikkoon. Käsillä puuhastelulla tuntuu olevan sellainen vaikutus. "There is a Moment in each Day that Satan cannot find / Nor can his Watch Fiends find it, but the Industrious find / This Moment & it multiply, & when it once is found / It Renovates every Moment of the Day if rightly placed." Noin kirjoittaa eräs lempirunoilijoistani, William Blake Milton -teoksessaan. On hienoa löytää se oma hetki , hetki, jonka akkuja lataava merkitys ulottuu koko loppupäivään. Se voi olla musiikin kuuntelemista autossa matkalla paikasta toiseen, kahvikupponen taukohuoneessa tai jopa hiven

kumma arki

Oppilaitospapin työ on - ettenkö sanoisi - monipuolista. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulujen oppilaitostyö olen minä. Se tarkoittaa sitä, että arjen pyörittäminen on aina sukkulointia eri tehtävien ja paikkojen välillä, oppilaitokset kun ovat hajallaan pitkin Turun aluetta. Tähän päivään mahtui yksityisrippikoulua, pari sielunhoitoa, etiikan kurssin loppukokeen tarkistaminen, oppilaitoksessa piipahtaminen sekä ensi viikon tutor-koulutuksen järjestelyä. Siinä ohessa sain sitten hoitaa myös mainontaa pääsiäisestä, sekä toimittaa opiskelijakalenteriin ilmoitukset ensi vuotta varten. Vastaanottoajoista kertovat julisteet jäivät jo huomiselle. Ehkä ne siinä pintakäsittelypuolella tuolia lakkaamisen ja työnohjauksen välissä vielä ennättää tekemään. Viime sunnuntaina kastoin pienokaisen, tuleva viikonloppu on onneksi vapaa. Arki on siis milloin mitäkin, eikä aina voi edes aamulla tietää, mitä päivä kantaa eteen - kriisitilanteet kun eivät ilmoita itsestä

alussa oli...

Minulle luontevaan tapaan lähdin liikkeelle kuvista. Muu sivu on vielä kesken, ja tulee luultavasti niin olemaan vielä pitkään. - Tai siis, tuleeko blogista koskaan "valmista"? Pikemminkinhän sen on tarkoitus elää mukana kaikessa siinä, mitä tapahtuu. Päivittyä niin tekstin kuin kuvienkin osalta aina uudestaan ja uudestaan. Kuvat ovat joka tapauksessa minulle helpompi tapa lähestyä bloggaamista, ja näin alkutuntumalta luulen käyttäväni enemmänkin piirroksiani. Aika näyttää sitten sen, mikä todellisuus tulee olemaan.