Oppilaitospapin työ on - ettenkö sanoisi - monipuolista. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulujen oppilaitostyö olen minä. Se tarkoittaa sitä, että arjen pyörittäminen on aina sukkulointia eri tehtävien ja paikkojen välillä, oppilaitokset kun ovat hajallaan pitkin Turun aluetta. Tähän päivään mahtui yksityisrippikoulua, pari sielunhoitoa, etiikan kurssin loppukokeen tarkistaminen, oppilaitoksessa piipahtaminen sekä ensi viikon tutor-koulutuksen järjestelyä. Siinä ohessa sain sitten hoitaa myös mainontaa pääsiäisestä, sekä toimittaa opiskelijakalenteriin ilmoitukset ensi vuotta varten. Vastaanottoajoista kertovat julisteet jäivät jo huomiselle. Ehkä ne siinä pintakäsittelypuolella tuolia lakkaamisen ja työnohjauksen välissä vielä ennättää tekemään. Viime sunnuntaina kastoin pienokaisen, tuleva viikonloppu on onneksi vapaa.
Arki on siis milloin mitäkin, eikä aina voi edes aamulla tietää, mitä päivä kantaa eteen - kriisitilanteet kun eivät ilmoita itsestään etukäteen. Mutta saa ainakin olla mukana ihmisten elämässä, iloissa ja suruissa. Ja kun kuulee aina välillä jonkun sanovan:"Kiitos, että sain käydä juttelemassa, siitä oli apua", tietää miksi tätä työtä tekee.
Arki on siis milloin mitäkin, eikä aina voi edes aamulla tietää, mitä päivä kantaa eteen - kriisitilanteet kun eivät ilmoita itsestään etukäteen. Mutta saa ainakin olla mukana ihmisten elämässä, iloissa ja suruissa. Ja kun kuulee aina välillä jonkun sanovan:"Kiitos, että sain käydä juttelemassa, siitä oli apua", tietää miksi tätä työtä tekee.
Kommentit