Elävä Pyhimys?

Alku on usein hankalaa, ei tiedä miten tarttua asiaan. Kuitenkin kannattaa aloittaa vain jostain. Yleensä tekemistä nimittäin saa kuitenkin muokattua pitkin matkaa jos alku ei tyydytä. Mutta kun on aloittanut, prosessi on jo käynnissä ja minulla on jotain, mitä viedä eteenpäin. Tästä tämä lyhyt animaatiokin koettaa muistuttaa.

Viime aikoina sosiaalisen median feedini on ollut lähinnä tiettyjen ihmisten päivityksiä, hämähäkkejä ja menneiden vuosien autojen kuvia. Sitten tykkään niistä, ja näen entistä enemmän samojen ihmisten päivityksiä, hämähäkkejä ja autojen kuvia.   Eilen x-filesia suoratoistopalvelusta katsoessani muistin, etten ole vähään aikaan nähnyt yhtään päivitystä SETI institutelta. (Jota siis seuraan niiden jakaman tähtitieteellisen aineiston takia, en edelleenkään usko ufoihin.) Tänään tsekkasin, ja kyllähän SETIkin koko ajan uutta tavaraa tuottaa. Se on vaan tää algoritmi joka yksipuolistaa voimakkaastri sen mitä näen. Ja siinä on minusta yksi sosiaalisen median isoista ongelmista.   Minä haluan jatkuvasti sivistää itseäni laaja-alaisesti, oppia uutta. Mutta mikäli se sivistyspyrkimys olisi pelkästään näiden syötteiden (tai sosiaalisen median, tai netin) varassa, tulisi maailmastani kovin kapea ja omassa kuplassa pyörivä.  

 Luin ennen joulua loppuun erään teologisen kirjan, jossa sanottiin Jumalan katselevan maailmaa ja ihmisiä myötätunnolla. Koska Jumala näkee kaiken, hän tuntee ihmisten elämäntilanteet, ja osaa siksi katsoa meidän mielestämme hankaliakin tapauksia - niitä, joiden kanssa suksemme menevät ristiin - myötätunnolla. Sitä heijasti myös Kristus tavassaan, jolla hän Raamatun mukaan kohtasi ihmisiä. Sitä haluan itsekin harjoitella taas nyt alkaneena vuonna. Sitä, että etsin itsestäni myötätuntoisia silmiä toisia kohtaan. Sillä jos näen toisen myötätunnon kautta, osaan ehkä paremmin - taas hetken ajan - noudattaa rakkauden kaksoiskäskyäkin.