Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2013.

MINÄ

Yhteisössä elämisen yksi iso perusta on siinä, että yhä vähemmän lähden liikkeelle "minusta" ja yhä enemmän "meistä". Tai kuten norjalainen ympäristöfilosofi Arne Naess sen muotoili, laajennnan 'minut' kattamaan myös asioita, jotka ennestää kuuluivat 'meille' - tai varsinkin 'niille muille'. Se on sitä, että ymmärrän, että iso osa minua kulkee käsi kädessä toisten ihmisten - ja ympärilläni olevan luomakunnan - kanssa. Ja ymmärtäessäni tämän alan ottaa toiset paremmin huomioon.

Mahdoton tehtävä?

Sain mahdottoman tehtävän, tai ainakin hyvin hankalan. "Mikset sano, ettei tuollaista voida vaatia?" minulta kysyttiin. "Mitä hauskaa siinä sitten olisi", vastasin. Mikäli määrittelisin itse sen mitä voin tehdä, tekisin aina samaa. Ottaisin osaamieni asioiden pakasta totutun menetelmän käyttöön. Pääsisin vähällä, mutten oppisi uutta. Haaste voi tuntua epämukavalle, mutta ainakin se pakottaa minut kehittämään taas jotain uutta. Pohtimaan, miten saan toimimaan sen, mikä ei vanhoilla konsteilla toimi.

Jumalaa, lähimmäisiä, luomakuntaa

"Rukoile ja tee työtä", sanoi pyhä Benedictus aikanaan. "Työskentele niin kuin kaikki olisi kiinni sinusta ja rukoile niin kuin kaikki olisi kiinni Jumalasta", totesi puolestaan Ignatius Loyola. Molemmat taisivat yrittää tavoittaa sitä samaa, mihin Jeesus rakkauden kaksoiskäskyllään tiivisti aikaisemmat kymmenen: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Näe Jumalan läsnäolo kaikessa, mutta muista, että olet saanut kutsun hänen työtoverikseen tässä maailmassa. Palvele siis, niillä lahjoilla mitä sinulle on suotu, Jumalaa, lähimmäisiä, luomakuntaa!