"Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailuissa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen. Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksija saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi, enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan." (1. Kor. 10:24-26) Tuo antiikin urheilukisoista kielikuvansa hakeva parin jakeen kohta on viehättänyt minua jo pitkään. Ja nousi taas mieleen, kun juoksu alkaa viimein olla sillä tasolla mitä se oli ennen viimekeväistä sairastelua. Vaikkei siis mitään tarkoitusta olekaan kisata, ainoastaan kehittyä. Niinhän se on usein myös meidän hengellisen elämämme kanssa, kuten papit tapaavat sanoa.