Elävä Pyhimys?

 Nykyään olen ottanut tavakseni aloittaa päiväni pyhän Ignatius de Loyolan ajatuksia omin sanoineni lainaavalla rukouksella: Kaikki mitä olen ja osaan on Sinun, käytä niitä niin kuin parhaaksi näet. Ja se on vapauttanut minut suorittamisesta ja laittanut katsomaan kaikkea arjessa vastaan tulevaa uusin silmin. Kohtaamiset, yksittäiset työtehtävät, omat tunteet - kaikki on paikkoja Jumalan kohtaamiseen. Kaikki on Jumalan käytössä silloinkin, kun minä en sitä huomaa. Jopa omat puutteeni ja epäonnistumiset saattavat palvella jotain tarkoitusta, jota minä en vielä näe. Ainakin ne kutsuvat minut kasvuun, jos osaan tarkastella niitä sellaisin silmin. Ja ehkä juuri sitä kautta kaikki onkin Jumalan käytössä.

" Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.   Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: »Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa:   ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’» Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan.

" Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: »Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.»   Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.   Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: »Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.» Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: »Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.» J eesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: »Tämä on juutalaisten kuningas.» Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: »Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!» Mutta toinen moitti häntä: »Etkö ed

" Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä.    Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: »Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.» Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:   »Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.»   Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.     Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. »Mitä? Nukutteko te?» hän sanoi. »Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.   Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman, mutta Jeesus sanoi hänelle: »Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?»&quo