Sinä mekin nyt olemme jouluna, seimen äärellä, taas kerran ihmettelemässä Jumalaa. Kaikkivaltiasta, joka rakastaa meitä jokaista niin paljon, että syntyi maailmaan. Syntyi maailmaan ihmislapsena, joka tarvitsi ihmisvanhempiensa huolenpitoa. Kasvoi perheessä, sai toisia lapsia kasvukumppaneikseen ja oli veli heille. Aikuistui, lähti maailmaan. Iloitsi ja suri. Opetti. Kohtasi ihmisiä, varsinkin niitä, joita muut hyljeksivät, rakkaudella, omina itsenään. Kulki tien ristille, vaikka olisi halutessaan voinut milloin tahansa valita toisin. Kuoli anteeksiantaen ja rakastaen meitä, vaikka me hylkäsimme, pilkkasimme, ruoskimme, ristiinnaulitsimme. Nousi kuolleista osoittaakseen, että kuolema ei ole loppu.
Se kaikki lepää tässä hetkessä seimessä, sillä kaikki se on Jeesuksen syntymän tarkoitus. Siksi enkelit ylistivät ja paimenet ihmettelivät. Siksi Maria jäi pohtimaan enkelien sanoja, sillä hän aavisti tuossa hetkessä enemmän kuin muut paikallaolleet.
Hetkeen ei voi jäädä. Paimenet lähtevät paluumatkalle ylistäen ja kiittäen Jumalaa. Niin myös meidän on aina palattava seimen ääreltä jatkamaan elämää. Mutta samalla tavalla kuin enkelien kohtaaminen muutti jotain paimenissa, samalla tavalla kuin paimenten sanat muuttivat jotain Mariassa ja jättivät tämän pohtimaan, samalla tavalla joulun ihmeen, seimen Lapsen tulisi muuttaa meitä.
Niin että kun me myös vuorollamme lähdemme seimen ääreltä, lähtisimme rauhaan, ei kiireeseen. Lähtisimme luottaen. Lähtisimme ylistäen ja kiittäen, muistaen sen, mitä varten Lapsi seimessä on. Ja sitä kautta myös näkisimme sen, että tämä lahja on kaikkia meitä varten. Paimenten tavoin me kaikki saavumme seimen ääreen ilman lahjoja, meillä ei ole muuta tuotavaa kuin omat puutteemme ja oma ihmettelymme. Ja silti Jumala ottaa minut vastaan, näkee tärkeänä. Ja Jumala kohtaa samalla rakkaudella myös vieressäni ihmettelevän, ja kaikki ne, jotka minulla tulevat vastaan seimelle kulkiessani tai sieltä lähtiessäni. Tämä maailma on Jumalalle rakas. Sen ihmiset ja koko luomakunta ovat Jumalalle rakkaita. Siksi joulu, ja seimi, ja jumalallisen syntymisen ihme tapahtuvat.
Paimenten tapaan myös me lähdemme seimen ääreltä takaisin elämään, kaikkeen arkeen, niiden ihmisten pariin, joita elämään kuluu.
Miten me viemme sinne sanoman joulusta? Miten kohtaamme toiset? Miten elämme uskon todeksi? Miten kirjoitamme joulun ihmisten sydämiin?
Kommentit