Siirry pääsisältöön

Jouluna 23

 Jumala syntyy perheeseen avuttomaksi ihmislapseksi, antautuu täysin Joosefin ja Marian huolenpitoon ja hoivaan ja rakkauteen. Makuualustana on heinät ja syöttökaukalo. Ensimmäisiksi ihmeen todistajiksi kelpaavat ympärillä olevat eläimet, sitten paikalle töiden keskeltä kutsutut paimenet ja vähitellen Jeesuksen aikuistuttua kalastajat, veronkantajat, tavalliset ihmiset, erottelematta.

Jumala syntyy hämmennyksen ja epävarmuuden keskelle, sillä sitä kaikki yhteiskunnallinen myllerrys veroluetteloineen ja matkoineen raskauden viime hetkillä jouluevankeliumissa on. Sitä epävarmuutta on majapaikan puuttuminen, synnytys karjasuojassa. Jumala syntyy sanomaan sen, että toivoa on. Tulevaisuus on, ja se on kaikkia varten, ja se on parempaa mitä voimme tässä hetkessä kuvitella.

Tulevaisuus on siksi, ettei mikään ole pelkästään meidän käsissämme ja meidän varassamme. Jumala syntyy meitä varten, jokaista ainutlaatuista ihmistä varten. Kristus on yhteinen, jaettu lahja. Lahja, joka kuuluu kaikille seimen äärellä oleville ja meille heidän kanssaan.

Jumala syntyy maailmaan, koska haluaa osoittaa meille sen, että kaiken pimeyden ja epävarmuuden keskelläkin hän muistaa meidät ja pitää meistä huolta.

Ja samalla joulun evankeliumi auttaa meitä näkemään toisemmekin. Me olemme jouluna ja lomalla oman elämämme ihmisten kanssa. Me olemme seimen äärellä, yhdessä kaikkien edesmenneiden ja nykyisten ihmisten kanssa siksi, että joka ikinen näistä kanssaihmisistä on yhtälailla saman Jumalan lahjan vastaanottaja, Jumalalle rakas.

Ja jos pystyn näkemään tämän, katsomaan toista ihmistä tällaisin silmin, kaikki muuttuu. Hän ei ole vain joku satunnainen yksilö puuhaamassa jotain, vaan hän on joku Jumalalle rakas, joka myös on oikeutettu samaan lahjaan, Joulun lapseen ja anteeksiantoon. Jumala haluaa, että näemme toisemme. Avaamme sydämemme, autamme kun joku apua tarvitsee. Emme suorita, vaan jaamme elämää yhdessä. Jaamme ilot yhdessä, sillä yhdessä ilo kasvaa suuremmaksi kun näemme miten onni heijastuu toistenkin silmistä. Meitä kutsutaan kaikessa Jumalan työtovereiksi tätä maailmaa ja toisia ihmisiä varten.

Tähän jaettuun hetkeen, iloon ja rauhaan joulu kutsuu meitä. Niitä varten sanoma joulusta ja Vapahtajasta taas saapuu luoksemme.

”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä