Tänä vuonna pysähdyin sen äärelle, mitä enkelit sanovat paimenille:
”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Ja noissa sanoissa Vapahtaja ja Kristus – mikä tarkoittaa voideltua – viittasivat molemmat ennustuksiin, jotka taatusti tavalliset juutalaiset paimenetkin tunsivat. Ennustuksiin, joista meidän kristittyjen Vanhaan testamenttiin kuuluvina teksteinä itsekin kuulimme osan tämän jumalanpalveluksen alkupuolella. Nyt nuo ennustukset toteutuivat paimenien silmien edessä. Vaikea sitä oli heidän epäillä, kun viestin välittäjinä oli joukko enkeleitä.
Sen kaiken vastapainona haiseva karjasuoja ja eläinten syömäkaukalo lapsen makuupaikkana on jotenkin hätkähdyttävän maallinen, ja vaatimaton ja karu. Ihan tavallisen näköiset vanhemmat ja ihan tavallisen näköinen lapsi. Päivä on jo pitkällä, kääntynyt yöhön. Suurin osa ihmisistä nukkuu. Ja näin, salaisesti ja huomaamatta Jumala tulee maailmaan ihmisten keskelle, toteuttaa lupauksensa juutalaisille, paimenille, meille kaikille.
Ja ei vain silloin 2000 vuotta sitten, ensimmäisenä jouluna, vaan kaikkina jouluina sen jälkeen. Ja kaikkina päivinä, sillä tuon ensimmäisen joulun ja Jeesuksen elämän jälkeen kaikki on toisin. Jeesuksen elämän ja opetuksen kautta meillä on parempi ymmärrys Jumalasta, Jeesuksen ristin kautta meillä on Jumalan anteeksi antava rakkaus, ja lupa pyrkiä aina parempaan, yrittää uudestaan. Jeesuksen ylösnousemuksen kautta kuolema on voitettu, ja meillä on toivo jälleennäkemisestä edesmenneiden rakkaiden kanssa. Se kaikki käynnistyy ensimmäisenä jouluna. Ja sitä kaikkea enkelien sanat paimenillekin tarkoittavat.
Nuo sanat kuuluivat kedolla paimenille. Mutta yhtälailla ne kuuluvat tänäkin jouluna meille kaikille. Ne kutsuvat meitäkin seimen äärelle katsomaan sitä, miten tuo pieni lapsi tulee vastaamaan kaikkiin Jumalan ihmisille antamiin lupauksiin.
Sinut kutsutaan seimen äärelle, sillä kaikki tämä on sinua varten. Sinä olet ainutlaatuinen ja arvokas kaikessa siinä mitä olet ja osaat. Jumala tarkoitti juuri sinut tuollaiseksi.
Ja yhtälailla arvokas on ihminen vieressäsi, ja edessäsi ja takanasi. Jokainen arjessa vastaantuleva ihminen, läheinen tai vieras on Jumalan luoma ja rakastama, jokainen heistä on kutsuttu seimen äärelle Jumalan lahjaa vastaanottamaan. Siksi kutsu on muodossa ”teille on tänään syntynyt Vapahtaja”, ei pelkästään ”sinulle”. Me kaikki jaamme tämän lahjan, sillä olemme Jumalalle rakkaita, eikä tämä lahja – Jumalan rakkaus - vähene yhtään sen jakamisesta, sillä siitä riittää kaikille saman verran.
Mutta koska kutsu on meille kaikille jakamaan tuota lahjaa, ja koska Jeesuksen oma opetus myöhemmin aikuiseksi kasvettuaan sitä alleviivaa, on tuo kutsu samalla kutsu huomaamaan ne ihmiset ympärillä. Varsinkin nyt, jouluna.
Huomaamaan omat läheiset, huomaamaan ystävät, huomaamaan arkea kanssamme koulussa jakavat ja huomaamaan vieraat, kadulla vastaantulevat, liikenteessä liikkuvat, naapurissa asuvat, kaupoissa asioivat, kaukana olevat. He ovat kaikki seimen äärellä tavalla tai toiselle vastaanottamassa samaa lahjaa Jumalalle rakkaina.
Onni ei löydy palatseista ja arvokkaista puitteista, julkisuudesta ja suorittamisesta, vaan yhteisistä hetkistä toisten kanssa tärkeiden asioiden äärellä. Onni löytyy seimen lapsesta, joka syntyy meitä varten, yhdistääkseen meidät toisimme ja itseensä.
”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”