Törmäsin pari päivää sitten Thomas Mertonin, munkin ja runoilijan sitaattiin, joka jäi resonoimaan minussa nyt adventtiaikaan.
Vapaasti itse suomentaen se kuuluu näin:
"Puhu toivon sanoja.
Ole ihminen tänä kaikkein epäinhimillisempänä aikana.
Varjele kuvaa ihmisestä,
sillä se on kuva Jumalasta."
Näissä sanoissa kaikuu minusta Matteuksen evankeliumin teksti: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle", ja se kutsuu meidät kaiken joulunvalmistelukiireen keskellä pysähtymään näkemään toiset ihmiset.
Ja kun näen toiset ihmiset, näen ehkä senkin, miten hekin ovat Jumalalle rakkaita. Näitä kohtaamisia kukin meistä tarvitsee, ja ne tuovat toivoa ja rakkautta maailmaan.
Tähän aikaan.
Kaikkiin aikoihin.
Kommentit