Olen katsonut läpi molemmat Borgia-sarjat, niin Jeremy Ironsin tähdittämän kuin sen Canal+ -versionkin. Sain lahjaksi myös kirjan Borgioiden suvusta ja siinä luodaan paljon ymmärrettävämpi kuva ajan poliittisesta ja kirkkopoliittisesta ympäristöstä. Moni juttu jota sarjoissa moderni katsoja ihmettelee selittyy aikansa yleisen käytännön kautta: Kardinaalit olivat usein myös sotapäällikköinä. Paavit (ja muut mahtimiehet) nimittivät sukulaisiaan merkkitehtäviin ilmaan että kukaan näki asiassa suurta vääryyttä. Ja niin edelleen.
Mutta se mikä tässä historiateoksessa on mielenkiintoista on se, että sen valossa Borgia-paavi ei ollutkaan läpimätä omena, vaan myös paljon hyvää aikaansaanut taitava johtaja ja diplomaatti. Eikä moraalisestikaan luultavasti niin arveluttava kuin yleisesti ajatellaan: Monet meille säilyneet Borgioiden rappiota korostavat tekstit kun ovat yksinomaan näiden vastustajien kirjoittamaa propagandaa.
Tarinan opetus: Ihmiset ovat kummallisia ja ristiriitaisia. Meissä on hyvää ja meissä on pahaa. Aina kun näen jonkun ihmisen vain tietyssä valossa, minun olisi hyvä muistaa, etten näe koko ihmistä. Ja sen huomatessani voisin yrittää nähdä hänessä myös toisenlaisia piirteitä.
Mutta se mikä tässä historiateoksessa on mielenkiintoista on se, että sen valossa Borgia-paavi ei ollutkaan läpimätä omena, vaan myös paljon hyvää aikaansaanut taitava johtaja ja diplomaatti. Eikä moraalisestikaan luultavasti niin arveluttava kuin yleisesti ajatellaan: Monet meille säilyneet Borgioiden rappiota korostavat tekstit kun ovat yksinomaan näiden vastustajien kirjoittamaa propagandaa.
Tarinan opetus: Ihmiset ovat kummallisia ja ristiriitaisia. Meissä on hyvää ja meissä on pahaa. Aina kun näen jonkun ihmisen vain tietyssä valossa, minun olisi hyvä muistaa, etten näe koko ihmistä. Ja sen huomatessani voisin yrittää nähdä hänessä myös toisenlaisia piirteitä.
Kommentit