Siirry pääsisältöön

Borgia

Olen katsonut läpi molemmat Borgia-sarjat, niin Jeremy Ironsin tähdittämän kuin sen Canal+ -versionkin. Sain lahjaksi myös kirjan Borgioiden suvusta ja siinä luodaan paljon ymmärrettävämpi kuva ajan poliittisesta ja kirkkopoliittisesta ympäristöstä. Moni juttu jota sarjoissa moderni katsoja ihmettelee selittyy aikansa yleisen käytännön kautta: Kardinaalit olivat usein myös sotapäällikköinä. Paavit (ja muut mahtimiehet) nimittivät sukulaisiaan merkkitehtäviin ilmaan että kukaan näki asiassa suurta vääryyttä. Ja niin edelleen.

Mutta se mikä tässä historiateoksessa on mielenkiintoista on se, että sen valossa Borgia-paavi ei ollutkaan läpimätä omena, vaan myös paljon hyvää aikaansaanut taitava johtaja ja diplomaatti. Eikä moraalisestikaan luultavasti niin arveluttava kuin yleisesti ajatellaan: Monet meille säilyneet Borgioiden rappiota korostavat tekstit kun ovat yksinomaan näiden vastustajien kirjoittamaa propagandaa.

Tarinan opetus: Ihmiset ovat kummallisia ja ristiriitaisia. Meissä on hyvää ja meissä on pahaa. Aina kun näen jonkun ihmisen vain tietyssä valossa, minun olisi hyvä muistaa, etten näe koko ihmistä. Ja sen huomatessani voisin yrittää nähdä hänessä myös toisenlaisia piirteitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.