Siirry pääsisältöön

Luostarin puutarhassa

Kuuntelen autoa ajaessa usein klassista musiikkia, sillä olen huomannut sen rauhoittavan liikennekäyttäytymistäni. Ja eräs klassista musiikkia soittavista ohjelmista on nimeltään "Luostarin puutarhassa".

Ohjelman nimikin viestii jo sitä, että nyt rauhoitutaan kuuntelemaan jotain, siinähän on kaksi rauhallista paikkaa: luostari ja puutarha. Kun ne kaksi vielä yhdistää, on lopputulos siis rauhan tyyssija. (Tiedän kyllä, että nimi viittaa luultavimmin Albert William Ketèlbeyn orkesteriteokseen.)

Rauhaa ja lepoa kaipaa meistä jokainen aika ajoin. Ja eritoten silloin, kun kiire arjessa on suurimmillaan toive hengähdystauosta alkaa kytemään. Silloin on oikea hetki löytää se hengähdystauko, sillä loputtomiin riuhtomalla tulee loppujen lopuksi vain huonoa jälkea ja uupuneita ihmisiä. Viisaus on tekemisen ja levon tasapainossa.

Lepoa ei tarvitse mennä etsimään kaukaa. Ei tarvitse matkustaa toisaalle (vaikka välillä paikan vaihtaminen helpottaakin arkisten kiireiden jättämistä). Matkan lepoon voi tehdä arjen keskelläkin. Irroittaa itselleen viisi minuuttia ajatusten kokoamiseen ja huokaisuun. Lukea hyvää kirjaa illalla sen sijaan että vielä kuumeisesti käy läpi sähköposteja tai roikkuu netissä (,sillä netti on pahimpia aikasyöppöjä). Kuunnella lempimusiikkia kun siirtyy paikasta toiseen. Viettää aikaa läheisten ja ystävien seurassa.

Joskus vähemmän on enemmän, arjessakin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.