Olen jäämässä lomalle. "Mitä ajattelit tehdä", minulta kysytään. En tiedä.
Tiedän, että jossain vaiheessa olen mökillä. Teen askareita ja remppaan, uin ja saunon. Luen kirjaa terassilla kahvia juoden (enkä välitä hyttysistä).
Tiedän, että jossain vaihessa puuhastelen omalla pihalla, leikkaan nurmikkoa. Ehkä laitan polkupyörän ajokuntoon ja käyn jossain lenkillä. Ainakin juoksen.
Tiedän, että haluan nähdä läheisiä ihmisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Tiedän, että kokkaan kiireettä. Tiedän, että käyn joskus ulkona syömässä.
Tiedän, että valvon siihen asti kun jaksan ja haluan. Tiedän, että nukun niin pitkään kuin unta riittää.
Tiedän, että pysyttelen poissa netistä ja sosiaalisesta mediasta ja hyvin pitkälti myös puhelimen ääreltä. (Jos siis koetat tavoittaa minua, varaudu viiveeseen.)
Tiedän, että elän ilman kelloon katsomista, ja toivon, että mahdollisimman pian jo olen unohtanut mikä päivä milloinkin on.
Tämän tiedän, mutta käsikirjoitusta lomalleni ei ole. En siis voi vastata muuta kuin tämän. Ja nämä lainasanat:
"Hymyile,
hengitä,
kulje hitaasti."
(Thích Nhất Hạnh)
Kommentit