Siirry pääsisältöön

Siunaus tänä keväänä valmistuneille

 

Kristillisiin tapoihin kuuluu siunausten toivottaminen. Siunaus tarkoittaa, että siunauksen lausuja toivoo hyvää toisten elämään. Sellaisena toivon sen teidän kuulevan, riippumatta siitä mikä itse kunkin teistä vakaumus on. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää.

Herra siunatkoon sinua

että tänään, katsellessasi kuluneita opiskeluvuosia voisit hymyillä ja nähdä niissä paljon hyvää: kokemuksia ja oppimista, muistoja ja tärkeiksi tulleita ihmisiä. Hän siunatkoon sinun valmistumisesi, että voisit havaita itsessäsi sopivasti osaamista ja sopivasti keskeneräisyyttä. Sillä ei ole ammattilaista ilman molempia niitä.

ja varjelkoon sinua.

Varjelkoon sinua pelolta ja epävarmuudelta niinä hetkinä, kun tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä.

Hän varjelkoon sinua menettämästä arvojasi ja ihanteitasi ja päämääriäsi. Sillä ne antavat suunnan sille, millaiseksi ihmiseksi ja ammattilaiseksi kasvat.  

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle

että löytäisit hyvää kaikesta ympäriltäsi: Vuodenaikojen kierrosta ja elämää sykkivästä luonnosta, arjen keskellä ja vapaa-aikana, rakkaiden ihmisten sanoista ja ilosta jonka saat jakaa heidän kanssaan.

Hyvää ja siunattua ja levollista kesää niin tänä keväänä valmistuneille kuin myös kaikille muillekin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

"Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viho viimeinen"

Uusimmassa Ursan Tähdet ja Avaruus -lehdessä on mielenkiintoisten tiedeartikkeleiden ohessa tieteenhistoroitsija Osmo Pelkosen artikkeli mustista aukoista fiktiossa ennen mustia aukkoja, toisin sanoen artikkeli tieteiskirjallisuudesta nykytieteen löydöksiä edeltävältä ajalta. Itsekin yllätyin siitä, kuinka varhan avaruuden muukalaisia onkaan fiktiossa esiintynyt. Pelkonen mainitsee mm. Voltairen vuonna 1752 ilmestyneen teoksen Micromegas , jossa kaksi avaruusmatkustajaa saapuu Perämerelle vuoden 1737 tietämillä ja tapaa Lappia tutkineen Maupertuis'n. Tutkimusretkeilijät maasta ja maan ulkopuolelta käyvät filosofisen keskustelun, jonka lopuksi avaruuden muukalaiset antavat Maupertuis'lle maailmankaikkeuden arvoituksen selittävän kirjan. Kirjan sivut osoittautuvat tyhjiksi. Ehkäpä tehtävämämme on itse täyttää kirjan sivut tekstillä, pohtia isoja kysymyksiä ja antaa merkityksiä asioille? Ja myöntää, ettemme koskaan voi tietää kaikkea.