Ihmisillä on usein joku mielikuva siitä, minkälaisia uskovaiset ovat.
Mutta miten uskova itse kuvaisi sitä, miten katsoo elämää, maailmaa ja
kanssaihmisiä? Tällä animaatiovideolla kerron siitä, miten itse uskovana
ihmisenä ja luterilaisena oppilaitospappina asian koen. Ja vastaus tiivistettynä on,
että arki on aika samanlaista kuin muillakin ihmisillä. Usko tuo minulle
merkityksiä asioille joita koen siinä tavallisessa arjessa.
On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
Kommentit