Ihmisillä on usein joku mielikuva siitä, minkälaisia uskovaiset ovat.
Mutta miten uskova itse kuvaisi sitä, miten katsoo elämää, maailmaa ja
kanssaihmisiä? Tällä animaatiovideolla kerron siitä, miten itse uskovana
ihmisenä ja luterilaisena oppilaitospappina asian koen. Ja vastaus tiivistettynä on,
että arki on aika samanlaista kuin muillakin ihmisillä. Usko tuo minulle
merkityksiä asioille joita koen siinä tavallisessa arjessa.
Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.
Kommentit