Ihmisillä on usein joku mielikuva siitä, minkälaisia uskovaiset ovat.
Mutta miten uskova itse kuvaisi sitä, miten katsoo elämää, maailmaa ja
kanssaihmisiä? Tällä animaatiovideolla kerron siitä, miten itse uskovana
ihmisenä ja luterilaisena oppilaitospappina asian koen. Ja vastaus tiivistettynä on,
että arki on aika samanlaista kuin muillakin ihmisillä. Usko tuo minulle
merkityksiä asioille joita koen siinä tavallisessa arjessa.
Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Kommentit