Siirry pääsisältöön

Kesän isoja ja pieniä iloja

Minun isot ilonaiheeni ovat välillä pieniä, pienten otusten kokoisia: Onnistuin bongaamaan itselleni täysin uuden hämähäkin, kirjokivikin (Poecilochroa variana). Ja koska hämähäkistä oli aikaisemmin lajitietokannassa vain 59 kirjattua havaintoa koko maassa, lisäsin oman havaintoni joukkoon.

Pidän hämähäkeistä ja pidän niiden tarkkailusta, jo siksikin, että kuljinpa missä vain, pysähdyn heti kun huomaan pienten otusten liikettä jossain. Se rauhoittaa arkea kesällä, ja se tuottaa lapsenomasta iloa kun pysähtyy seuraamaan hyönteisten ja hämähäkkieläinten puuhasteluita.

Samaa iloa tuottaa jokin lintu tai metsäneläin.

Samaa iloa tuottaa se, kun autoradiosta yhtäkkiä soikin jokin Hesperion XXI:n kappale, tai jokin muu musiikki, joka juuri sopii siihen hetkeen.

Iloa tuottaa kirjan lukeminen ulkona aamukahvin kanssa.

Iloa tuottaa tuli saunan kiukaassa, löylyn ja järvessä uimisen vuorottelu.

Ja mikä parasta, en puhu pelkästään lomasta, vaan kesästä. Sillä kaikki tämä on pitkin kesää rytmittynyt myös niihin aikoihin, jolloin olen töissä. Iloa pysähtymisistä.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää