Piirroselokuvassa Bellevillen kolmoset on joukko hahmoja, joilla kaikilla on jonkinlainen maneeri. Ele tai tapa toimia toistuu tilanteessa kuin tilanteessa. Maneeri on syntynyt toistosta, siitä, että hahmon arjen toistuvat asiat ovat automatisoineet reaktion.
Elokuvassa huumori syntyy siitä, kun nämä hahmot maneereineen sysätään uusiin tilanteisiin. Niissä he sitten toimivat aiemmin oppimansa pohjalta, toistaen eleensä riippumatta siitä toimiiko se uudessa tilanteessa vai ei. Välillä toimii, välillä ei.
Meillä kaikilla on rutiineita, jotka helpottavat arkea. Niistä on kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi, sillä muuten toistamme niitä sielläkin missä ne vastaavat huonosti tilanteisiin.
On parempaa olla läsnä kussakin hetkessä, epävarmanakin, ja vastata hetkeen sellaisena kuin se meille esittäytyy. Näin tapahtuu kasvua.
Elokuvassa huumori syntyy siitä, kun nämä hahmot maneereineen sysätään uusiin tilanteisiin. Niissä he sitten toimivat aiemmin oppimansa pohjalta, toistaen eleensä riippumatta siitä toimiiko se uudessa tilanteessa vai ei. Välillä toimii, välillä ei.
Meillä kaikilla on rutiineita, jotka helpottavat arkea. Niistä on kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi, sillä muuten toistamme niitä sielläkin missä ne vastaavat huonosti tilanteisiin.
On parempaa olla läsnä kussakin hetkessä, epävarmanakin, ja vastata hetkeen sellaisena kuin se meille esittäytyy. Näin tapahtuu kasvua.
Kommentit