Siirry pääsisältöön

Paasto

Kristinuskoa vähätellään joskus irvikuvan kautta. Irvikuvassa kristitty tekee jatkuvasti väärin, pyytää anteeksi ja saa taas aloittaa väärintekemisen uudestaan - kaikki kun saa anteeksi.

Kyllä, kaiken saa anteeksi. Mutta ei se ihan noin kevyesti mene.

Jokainen, joka omassa elämässään on tehnyt virheitä, tehnyt pahaa - ja väitän, että jokainen löytää elämästään niitä asioita mitä toivoo jättäneensä tekemättä - tietää, miten vaikea on noita asioita pyytää anteeksi. Tietää, miten täydellisen vapauttavaa on, jos saa kuitenkin kuulla se kaikki anteeksiannetuksi.

Anteeksiantaminen antaa luvan aloittaa alusta, yrittää uudestaan.
Se ei tee tehtyä tekemättömäksi tai pyyhi sen muistoa tekijän tai loukatun mielestä.
Hyvä niin, sillä se muisto, se katumus omasta kompastuksesta on juuri se, mikä auttaa pyrkimyksessä parempaan. Auttaa vanhan välttelyssä.

Tänään tuhkakeskiviikkona kirkkovuodessa alkaa pääsiäistä edeltävä paastonaika. Paastonaika ei ole pelkästään jostain ulkokultaisesti luopumista, vaan se on kutsu oman elämän tarkasteluun. Mitä voisi olla paremmin minussa, uskossani, jumalasuhteessani?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.