Siirry pääsisältöön

Huollossa

Vein kuukausi sitten autoni rutiininomaiseen jarrunesteen vaihtoon. Huollossa huomattiin, että aiemmin jo tarkkailtavaksi nimetty vaihteistoöljyn vuoto oli pahentunut ja painava suositus oli, ettei autolla ajeta ennen asian korjaamista.
Harmitti.


Oli mälsää, että auto joutui viikoksi odottamaan huoltoa ja lomareissu peruuntui.
Oli hyvä, että silloin sattui olemaan juuri hiihtoloman alku ja auto ennätti olemaan paikallaan - keskellä töitä oppilaitospapin arki olisi mennyt mahdottomaksi ilman autoa.


Oli mälsää, että vaihteistossa oli vika.
Oli hyvä, että vika havaittiin ennen kuin se ennätti pahenemaan. Tie päällä vaihteiston leviäminen olisi kiukuttanut vieläkin enemmän. Ja tullut kalliimmaksi.


Oli mälsää, että korjaaminen maksoi.
Oli hyvä, että auton maahantuoja tuli mukaan korjauskulujen maksamiseen.


Oli vaihteisto, joka havaittiin rikkoutuneeksi ja korjattiin.
Oli minä, joka reagoi tilanteeseen.


On asia ja on se, miten minä reagoin ja tunnen. Mutta jos huomaan, että reagointini kertoo enemmän minusta ja toiveistani asian suhteen kuin itse asiasta, saatan pystyä näkemään asian myös toiselta kannalta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä