Muutama vuosi sitten kurkunpääntulehdus vei minulta paastoaikaan äänen.
Puhua sain, mutta ääntä piti säästää. Ja se aikaansai sen, että siinä missä normaalisti olisin osallistunut keskusteluun, olin hiljaa.
Se teki minut paljon tietoisemmaksi siitä, mikä on tärkeä sanoa ja mikä jättää sanomatta.
Tuohon harjoitteeseen ja sen oppituntiin palaan nyt tänäänkin, tämän paaston aikana.
Kommentit