Siirry pääsisältöön

adventtiaika

Juice Leskisen Sika -biisin mukaan joulunvietto alkaa jo toukokuussa.

Ihan yhtä pitkälle kaupat eivät ole vielä ennättäneet, mutta jo lokakuun puolivälissä tonttuja, kuusia ja kimaltavia naruja joulupalloineen alkoi näkyä (joulukaupungiksi julistautuneen) Turun liikkeissä. Mainoksissa myös alettiin kertoa siitä, mitä taas tänä jouluna olisi syytä ostaa ja miksi ja mihin hintaan. Lokakuussa! Marraskuun puolivälin jo ymmärrän, mutta lokakuu tuntui jo monessakin mielessä niin väärälle. Vähän niinkuin jos saisi päähänsä viettää pääsiäistä syksyllä tai juhannusta sydäntalvella. (Terveisiä veljelleni, joka on kokeillut tuota jälkimmäistä!)

Paheksuntani ei siis niinkään ollut kaupallisen joulun kritiikkiä - ja kritiikkinsä se on ansainnut - vaan ihan jo sitä, että tuntui kummalta, kun väkisin yritettiin virittää joulutunnelmaan ihan liian aikaisin.

Minun jouluni alkaa adventtiaikana! Siitäkin huolimatta, että töiden puolesta joulukirkkojen järjestelyitä saa tehdä yli puoli vuotta aiemmin. Siitäkin huolimatta, etten ole vuosiin ollut kirkossa laulamassa hoosiannaa tai tiellä ken vaeltaa -laulua. Siitäkin huolimatta, etten ole adventtikalenterin luukkuihin koskenut sitten lapsuuden.

Ja se minun jouluaikani ei ole kaupoissa ryntäilyä hilavitkuttimien perässä. Se on tietoista kieltäytymistä joululaulukimaroiden täyttämistä ostoshelveteistä. Se on glögin juomista ystävien kanssa. Se on sen odottamista, että tämänkin kiireen jälkeen koittaa aika, jolloin on aika olla läheisten kanssa, joilloin on aika hiljentyä Maailman Valon syntymän äärellä.

Sen juhlan eteen voi kyllä nähdä vähän vaivaa. Mutta joulun SUORITTAMINEN tai OSTAMINEN on koko juhlapyhän hengen vastaista. Lokakuussa alkava joulukausi yrittää tuputtaa molempia noista synneistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.