Siirry pääsisältöön

Ihmiskäden jälkiä, Jumalan käden jälkiä

Paljon siitä millä ympäröimme itsemme, vaatetamme itsemme, ravitsemme itsemme on ihmiskäsien työtä. Muotoilija on muotoillut käyttöesineistä käytännöllisiä ja silmää miellyttäviä. Joku toinen on työstänyt esineet muotoilun pohjalta.

Joku on kasvattanut ja kerännyt ruoka-ainekset, joku pakannut, joku kuljettanut, joku myynyt, joku työstänyt ruuaksi.

Joku huolehtii siitä, että koteja nousee, että sähköt ja vesi pelaavat.

Joku hoitaa meitä kun sairastumme tai loukkaamme itsemme.

"'Luodut ovat käsi, kanava ja väline, joiden kautta Jumala antaa kaiken.' Yksi näistä välineistä on kristityn maallinen kutsumus: mikä tahansa rehellinen ja kunnollinen työ, mutta myös esimerkiksi isän, äidin, naapurin tai ystävän 'virka' eli 'kutsumus'. Toimimalla niissä kunnollisesti kristitty toteuttaa Jumalan tahtoa."

(Jaakko Heinimäki & Jari Jolkkonen, Luterilaisuuden ABC - synkkä ja harmaa sanakirja)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?