Siirry pääsisältöön

Ihmiskäden jälkiä, Jumalan käden jälkiä

Paljon siitä millä ympäröimme itsemme, vaatetamme itsemme, ravitsemme itsemme on ihmiskäsien työtä. Muotoilija on muotoillut käyttöesineistä käytännöllisiä ja silmää miellyttäviä. Joku toinen on työstänyt esineet muotoilun pohjalta.

Joku on kasvattanut ja kerännyt ruoka-ainekset, joku pakannut, joku kuljettanut, joku myynyt, joku työstänyt ruuaksi.

Joku huolehtii siitä, että koteja nousee, että sähköt ja vesi pelaavat.

Joku hoitaa meitä kun sairastumme tai loukkaamme itsemme.

"'Luodut ovat käsi, kanava ja väline, joiden kautta Jumala antaa kaiken.' Yksi näistä välineistä on kristityn maallinen kutsumus: mikä tahansa rehellinen ja kunnollinen työ, mutta myös esimerkiksi isän, äidin, naapurin tai ystävän 'virka' eli 'kutsumus'. Toimimalla niissä kunnollisesti kristitty toteuttaa Jumalan tahtoa."

(Jaakko Heinimäki & Jari Jolkkonen, Luterilaisuuden ABC - synkkä ja harmaa sanakirja)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?