Siirry pääsisältöön

Takkutukka

Minulla on ollut pitkät hiukset niin kauan kuin muistan. (Olin 10-vuotias kun löysin Iron Maidenin.) Ja pitkissä hiuksissa on se lysti, että varsinkin niiden ollessa auki tuuli ja/tai vesi kieputtaa ne takkuun.

Olen tähän mennessä löytänyt kolme tapaa lähestyä tukkaani ilmestyviä tuulenpesiä. Ensimmäinen on tukan pitäminen nutturalla, mikä ehkäisee takkuuntumista (paitsi saunassa/suihkussa) ja pitää muutenkin tukan pois tieltä. Jos takkuja kuitenkin tulee, jää kaksi keinoa:

a) kiukustuneena nyhtää viisipiikkisellä kammalla (oma käsi) takkua, jolloin sen saa vielä tiukempaan solmuun. Sitten otetaan harja avuksi, ja harjataan takkua kunnes se aukeaa. Aikaa ja adrenaliinia kuluu, mutta lopulta takku on auki ja harjassa tuppo katkenneita hiuksia. (Mistä seuraa taas hiusten haaroittuminen ja yhä helpommin takkuun meneminen.)

b) huokaista syvään, istahtaa alas ja alkaa kärsivällisesti näpräämään takkua kohti meneviä hiuksia irti toisistaan. Aikaa kuluu, mutta pienellä suostuttelulla solmu alkaa löystyä, muuttuu pienemmiksi solmuiksi ja vähä vähältä yhä enemmän hiuksia vapautuu. Jos touhua malttaa jatkaa, saa takun lopulta auki ilman uhrattuja hiuksia.

Vanhemmiten olen yhä enemmän päätynyt vaihtoehtoon b), myös elämän takkujen kohdalla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?