Siirry pääsisältöön

Autuas ja Pyhä

Vapun tienoolla edesmennyt paavi Johannes Paavali II julistettiin autuaaksi, mikä katolilaisessa teologiassa merkitsee pykälän verran lähemmäksi pyhimys-statusta pääsyä. Tietyn ajan autuaina levänneet (sillä autuaaksijulistetut ovat aina edesmenneitä ihmisiä, ihmisen elämää kun voidaan katsoa tässä mielessä kokonaisuutena vasta sen maallisen taipaleen päättymisen jälkeen) julistetaan yleensä lopulta pyhimyksiksi.

Pyhimykset ovat jännää porukkaa. He ovat uskovaisen esikuvia, jotka kukin omalla elämällään ovat osoittaneet jotain tavoittelemisen arvoista koko kristikunnalle. He ovat olemassa, jotta – katolilaisen teologian mukaan - tavallisilla uskovilla olisi paitsi taivaallisia esirukoilijoita niin myös taivaallisia kannustajia kohti oikeaa elämää. Varsinaista valiojoukkoa siis!

Pyhimysten joukkoon kuuluu kuitenkin onneksi myös Jeesuksen alkuperäiset opetuslapset, jotka olivat kaikkea muuta kuin valiojoukkoa. Evankeliumeiden mukaan heille ei aina oikein ajatus leikkaa, he riehuvat miekan kanssa kun ei tietenkään pitäisi, kieltävät ja epäilevät, sättivät lapsia ja sydämessään nöyriä. Ovat uskossaan heikkoja.

On jotenkin hienoa ja lohdullista, että tälle epätäydelliselle pohjalle aikanaan laskettiin koko Kristuksen kirkon perusta.

Ehkä siis minäkin kelpaan, vaikken pyhimys olekaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä