Siirry pääsisältöön

Isä meidän

Huomasin eilen - ja pitkään siinä huomaamisessa näemmä menikin - että Isä meidän -rukous on monikossa. "Isä meidän", ei: "Isä minun". Emme pyydä jotain itsellemme, vaan pyydämme meille, yhdessä, kukin rukousta lausuva. Lisäksi se 'me' kattaa koko ihmiskunnan, sillä kaikki olemme yhtälailla Jumalan lapsia. Ja koska pyydän jotain muille, kuuluu myös minun kantaa sanojeni lisäksi vastuuni siitä, että tekoni ovat toiveitteni mukaiset. Minun kuuluu antaa omastani, minun kuuluu antaa anteeksi.


     Isä meidän, joka olet taivaissa.

     Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

     Tulkoon sinun valtakuntasi.

     Tapahtukoon sinun tahtosi,

     myös maan päällä niin kuin taivaassa.

     Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

     Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,

     niin kuin mekin anteeksi annamme niille,

     jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

     Äläkä saata meitä kiusaukseen,

     vaan päästä meidät pahasta.

     Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

     Aamen.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää