Joulu 13

Joulu kertoo sen, kuinka Jumala saapuu maailmaan. Hän ei valitse mahtia ja loistoa, suurvalta-Roomaa ja keisarin palatsia, vaan syntyy syrjäseudulle, keskelle ei-mitään. Syntyy eläinten karjasuojaan, yön hiljaisena hetkenä kun päivän hulina ja pauhu on hiljennyt ja miltei kaikki ihmiset vetäytyneet jo uneen. Hän ei synny kuninkaan pojaksi vaan tavalliseen perheeseen, nuorelle naiselle ja tämän puuseppämiehelle.

Syntyy perheeseen avuttomaksi ihmislapseksi, antautuu täysin Joosefin ja Marian huolenpitoon ja hoivaan ja rakkauteen. Makuualustana on heinät ja syöttökaukalo. Ensimmäisiksi ihmeen todistajiksi kelpaavat ympärillä olevat eläimet, sitten paikalle töiden keskeltä kutsutut paimenet ja vähitellen Jeesuksen aikuistuttua kalastajat, veronkantajat, tavalliset ihmiset, erottelematta.

Jumala, ja Jumalan juhlana joulu ovat siten vastavoima kaikelle sille, mikä arkeamme värittää: kiire, stressi, sisällötön ja sieluton kertakäyttöviihde, minäkeskeisyys, eriarvoisuus, tarve olla kaunis ja rikas ja kuuluisa, aina vain enemmän, nyt ja heti. Jumalan viesti, joulun lapsen viesti on: sinä kelpaat. Sinulla on merkitystä. Kaikilla ihmisillä on merkitystä, perheellä ja läheisillä on merkitystä.

Jumalan viesti avautuu vähitellen Jeesuksen elämässä: Joulun Lapsesta kasvaa Messias, joka sanoilla ja esimerkillään saarnaa rakkautta, kuolee anteeksiantamisen vuoksi ja nousee kuolleista julistaakseen kuoleman voitetuksi. Samoin joulun viesti, joka pitää sisällään kaiken tämän, voi kasvaa – jos annamme sen – myös arkeen, rauhoittaa meidät, ohjata rakkauteen ja välittämiseen ympäri vuotta. Se voi auttaa meitä muistamaan läheistemme arvon, kunnioittamaan toisia. Auttaa muistamaan sen, että me tarvitsemme rauhaa ja hengähdystaukoja ja lepoa.

Usko on tie jotka kuljetaan. Usko on sitä, että etsitään ja kysellään ja kuljetaan yhdessä Jumalan kanssa. Sillä tiellä ei tule tässä maailmassa valmista.

Samoin on rakkauden, toisten ihmisten arvostamisen ja rauhan löytämisen kanssa. Se, että sen muistaa suurina juhlapyhinä on siemen. Mutta kasvaakseen osaksi arkea se vaatii vaalimista, ja varjelua ja harjoittelemista päivästä toiseen. Meidän pitää muistuttaa itseämme tästä rakkauden tiestä uudestaan ja uudestaan.  Jos annamme sen kasvaa meissä, se kasvaa myös ympärillämme, sillä rakkaus luo rakkautta, ilo iloa, hyväksyntä hyväksyntää, rauha rauhaa. Välillä emme ehkä siinä onnistu, mutta anteeksiantamus antaa lupauksen aloittaa alusta jokaisen kompuroinnin jälkeen.

"Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti”, paimenet sanoivat toisilleen. Se kehotus kaikuu myös meille 2000 vuotta myöhemmin. Sen kehotuksen ja kutsun kuulemme joulun evankeliumissa.

Pysähtykäämme siis tämän ihmeen äärelle ja antakaamme sen rauhoittaa meidät tähän juhlaan. Kaikukoon sen viesti kaikkialle arkeenkin, ympäri vuotta.

Hyvää ja rauhallista jouluaikaa!