Siirry pääsisältöön

Malli

Tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja muistuttaa tilinteosta. Tuomiosunnuntaita seuraava, kirkkovuoden aloittava adventtiaika puolestaan on (pikkujouluajasta huolimatta) kirkossa paaston aikaa. Ihmisiä kutsutaan valmistautumaan joulun Mestarin saapumiseen omaa elämää pohtimalla, hiljentymällä, parannuksenteolla.


Mitä on olla nykyajan kristitty? Kompuroida omien virheidensä kanssa, oman epätäydellisyytensä kanssa, oman uskonsa kanssa?


Ei kovin erilaista männävuosiinkaan nähden: Jo Raamatun henkilöt epäonnistuvat pitkin matkaa siinä minkä Jumala heille antaa kutsuksi - katso vaikka Joonan kirjaa. Jeesuksen opetuslapset töppäävät pahasti: Tämän tästä heiltä menee ohi se mitä Jeesus sanoo. Kirkon kivijalka, Pietari, pelkää, Pietari kieltää tuntevansa Jeesuksen. Tuomas taas ei saa uskottua vaikka Ylösnoussut seisoo silmien edessä. Oman uskonsa kanssa kamppailevia ovat myös niin Job kuin Saarnaajakin jo Vanhan Testamentin puolella.


Sitä se on ollut Kristuksen seuraaminen ja Jumalan lapseus aina. Epätäydellistä, sillä ihminen on epätäydellinen. Silti se riittää, sillä tie ei ole pelkästään omassa varassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä