Siirry pääsisältöön

Raamattu

Olen kiinnostunut vanhoista teksteistä ja uskontojen pyhistä kirjoista. Olen lukenut niitä paljon. Olen myös lukenut oman uskoni pyhän tekstin, Raamatun, läpi useaan kertaan. Uuden Testamentin jopa alkuperäisellä kirjoituskielellä koinee-kreikaksi. Siksi uskon tuntevani tekstin hyvin, siinä määrin, että voin siteerata kohtia ja kertomuksia ulkomuistista.
Mutta en sanatarkkaan, vaan sellaisena kuin ne muistan. Tulkittuina teksteinä, korostaen sitä, mikä minun omalle tielleni uskossa on merkityksellistä ja tärkeää.
Nyt, erään kirkollisen koulutuksen myötä olen päässyt taas lukemaan uudestaan Raamattua. Lukemaan sitä, ei vain yksittäisinä kontekstistaan irrotettuina jakeina tai kokonaisina lukuina, vaan pitkinä kokonaisuuksina kirja kerrallaan.
Kokemus on avartava. Huomaa sellaista mitä ei muistanutkaan. Huomaa sen, miten tekstit linkittyvät toisiinsa; ennen tapahtumaa y oli tapahtuma x, siksi nyt y:n kohdalla sanotaan tätä ja tätä. Huomaan kirjoittajien äänenpainot. Huomaan sen, miten eri evankelistat käsittelevät suullista perinnettä omin tavoin.
Tutusta voi tulla liian tuttua. Siksi on hienoa aina kun jokin laittaa katsomaan asioita toisesta näkökulmasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.