Toimistolle palattuani pengoin työhuoneen kaappia, minne olen kantanut paljon teologista ja uskontotieteellistä kirjastoani. (Kotona kirjahyllyt notkuvat jo muutenkin ja tätä kirjallisutta tarvitsen enemmän täällä.)
Tartuin yhteen kirjoista, ja sen kansilehden välistä löysin kortin isoäidiltäni, joka tuon kirjan oli antanut pappisvihkimyslahjakseni. Hämmentävä - ja arvokas - kokemus tulla jo pitkään edesmenneen isoäidin tervehtimäksi ja pastoriksi puhuttelemaksi, ihan arjen keskellä ja yllättäen.
Kiitos tästä mummo, ja terveisiä sinne kirkkauteen.
Kommentit