Siirry pääsisältöön

Mieli kirkkaana

 Joskus muinoin tuli vastaani viisaus, jonka esittäjän olen jo unohtanut. Luultavasti kyse oli jostain vanhasta pyhimyksestä. Siteeraan sitä aina sellaisena kuin se on muistiini tarttunut:

"Mieli on kuin vesi. Kun se on on tyyni, pysyy se kirkkaana. Kun se joutuu liikkeeseen, muuttuu se sameaksi."

Niinpä aina, kun jokin asia ärsyttää tai pelottaa, vaivaa tai stressaa etukäteen, pyrin rauhoittamaan mieleni vaikka keittämällä kupin teetä ennen kuin ajattelen asiaa lisää. Tuo pieni hengähdys tekee sen, että silloin mieli ei ole enää myllerryksessä sameana, vaan pystyn kirkkaammin muotoilemaan ajatuksiani ja näkemään sen, kuinka tilanteessa toimin.

Ja mielestäni se on viisautta silloinkin, kun tulevaisuus tuntuu kaatuvan päälle epävarmana. Mikään ei ole niin hankalaa kuin tietää se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Moni ennalta murehtimani asia ei taatusti koskaan toteudu. On toki fiksua suunnitella tulevaa ja varautua asioihin, mutta liikaa ei sen mahdollisen tulevaisuuden kannata antaa viedä mukanaan.

On parempi palauttaa itsensä tähän hetkeen, jossa on kuitenkin paljon hyvää. Jossa voin paljon niin oman elämäni kuin läheisistäni huolehtimisenkin kannalta.

Tänään ja tässä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?