Siirry pääsisältöön

Mieli kirkkaana

 Joskus muinoin tuli vastaani viisaus, jonka esittäjän olen jo unohtanut. Luultavasti kyse oli jostain vanhasta pyhimyksestä. Siteeraan sitä aina sellaisena kuin se on muistiini tarttunut:

"Mieli on kuin vesi. Kun se on on tyyni, pysyy se kirkkaana. Kun se joutuu liikkeeseen, muuttuu se sameaksi."

Niinpä aina, kun jokin asia ärsyttää tai pelottaa, vaivaa tai stressaa etukäteen, pyrin rauhoittamaan mieleni vaikka keittämällä kupin teetä ennen kuin ajattelen asiaa lisää. Tuo pieni hengähdys tekee sen, että silloin mieli ei ole enää myllerryksessä sameana, vaan pystyn kirkkaammin muotoilemaan ajatuksiani ja näkemään sen, kuinka tilanteessa toimin.

Ja mielestäni se on viisautta silloinkin, kun tulevaisuus tuntuu kaatuvan päälle epävarmana. Mikään ei ole niin hankalaa kuin tietää se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Moni ennalta murehtimani asia ei taatusti koskaan toteudu. On toki fiksua suunnitella tulevaa ja varautua asioihin, mutta liikaa ei sen mahdollisen tulevaisuuden kannata antaa viedä mukanaan.

On parempi palauttaa itsensä tähän hetkeen, jossa on kuitenkin paljon hyvää. Jossa voin paljon niin oman elämäni kuin läheisistäni huolehtimisenkin kannalta.

Tänään ja tässä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Joulu 26

  Me olemme kaikki seimen äärellä ihmettelemässä nukkuvaa lasta, josta kasvaa Vapahtaja, Jumalan anteeksi antavan rakkauden kantaja. Vapahtaja meille kaikille täällä ja kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina. Kaikki nämä ihmiset ovat Jumalalle rakkaita, ja jokainen kelpaa seimen viereen. Jumala ei syntynyt rikkaille ja valtaa pitäville, vaan tavallisten ihmisten perheeseen. Ensimmäiset kutsutut eivät tulleet palatseista tai uskonoppineiden piiristä, vaan työn äärestä. Kaikki on kutsuttu jouluun ja Jumalan seimen äärelle. Miten tämä valon juhla, Jumalan juhla voisi muistuttaa meitä itse kutakin siitä, että tämä kaikki on jaettua ja yhteistä ja kuuluu kaikille? Että meidät on kutsuttu jakamaan elämää, jakamaan arkea ja juhlia yhdessä. Meidät on kutsuttu antamaan yösija, meidät on kutsuttu kohtaamaan tutut ja vieraat Jumalan vierellä. Meidät on kutsuttu olemaan kukin hetki yhdessä, aidosti läsnä, ilman tarvetta olla muualla. Meidät on kutsuttu näkemään toivo, joka syntyy maai...

Adventtiaika

 Adventtiaika on minulle paitsi valmistautumista jouluun, myös joulua edeltävää paastoa.  Paastossa ei niinkään ole kysymys luopumisesta, vaan itsensä tarkkailemisesta. Miten olen läsnä kaikessa mitä elämässä ja töissä tulee vastaan? Se on ehkä samalla myös yhteenvedon tekemistä tästä syyskaudesta ja kaikesta mitä siihen on kuulunut. Mitä siinä on sellaista, josta olen oppinut ja mikä kannattaa pitää jatkossakin mukana? Ehkä tämä pohdinta valmistaa jouluunkin. Ainakin niin, että pohdinnan läpikäytyään on valmis laskeutumaan siihen vapaaseen, lepoon ja rauhaan mitä joulu usein tuo arjen vastapainona.