Siirry pääsisältöön

Mieli kirkkaana

 Joskus muinoin tuli vastaani viisaus, jonka esittäjän olen jo unohtanut. Luultavasti kyse oli jostain vanhasta pyhimyksestä. Siteeraan sitä aina sellaisena kuin se on muistiini tarttunut:

"Mieli on kuin vesi. Kun se on on tyyni, pysyy se kirkkaana. Kun se joutuu liikkeeseen, muuttuu se sameaksi."

Niinpä aina, kun jokin asia ärsyttää tai pelottaa, vaivaa tai stressaa etukäteen, pyrin rauhoittamaan mieleni vaikka keittämällä kupin teetä ennen kuin ajattelen asiaa lisää. Tuo pieni hengähdys tekee sen, että silloin mieli ei ole enää myllerryksessä sameana, vaan pystyn kirkkaammin muotoilemaan ajatuksiani ja näkemään sen, kuinka tilanteessa toimin.

Ja mielestäni se on viisautta silloinkin, kun tulevaisuus tuntuu kaatuvan päälle epävarmana. Mikään ei ole niin hankalaa kuin tietää se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Moni ennalta murehtimani asia ei taatusti koskaan toteudu. On toki fiksua suunnitella tulevaa ja varautua asioihin, mutta liikaa ei sen mahdollisen tulevaisuuden kannata antaa viedä mukanaan.

On parempi palauttaa itsensä tähän hetkeen, jossa on kuitenkin paljon hyvää. Jossa voin paljon niin oman elämäni kuin läheisistäni huolehtimisenkin kannalta.

Tänään ja tässä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.