Si tu savais le don de Dieu

 Välillä yllättävät ajatukset nousevat paikoissa tai asiayhteyksissä, joissa niiden ei uskoisi nousevan.

Pelaan par'aikaa Mafia -pelisarjan kolmatta osaa (uudestaan läpi.) Kaikki pelisarjan osat ovat olleet tunnelmallisesti aikuiseen makuun kirjoitettuja tarinoita. Kolmannes ehkä jossain määrin painokkaimminkin, kun siinä sivutaan 60-luvun ilmiöitä kansalaisoikeustaistelusta Vietnamin sotaan.

Pelihahmo on Vietnamin sodasta kotiutunut nuori mies, joka ajautuu ensin rikollisille poluille ja sitten kostoretkelle. Se on sinänsä pelien käsikirjoitusten peruskauraa. Tarina etenee pelaajan 60-luvulla liikutteleman pelihahmon ja fiktiivisen, tapahtumia kuvaavan dokumenttielokuvan vuorotteluna.

Se, mikä minusta (pappina) on mielenkiintoista, on kertomukseen valitut sivuhahmot. Yksi tarinan pääkertojista on pelihahmon isähahmo, katolinen pappi, joka samalla edustaa moraalia valinnoissa, omantunnon ääntä. Sen vastapainona toimii toinen merkittävä sivuhahmo, CIA-agentti, joka puolestaan vaikuttaa olevan piru pelihahmon olkapäällä. Hän tuntuu aina viestivän, että päämäärä pyhittää keinot ja mustan ja valkean väliin mahtuu paljon harmaata. Ja tästä näkökulmasta pelin kertomuksen voi nähdä myös moraalipohdiskeluna.

Se yksityiskohta pelissä, mikä kuitenkin kirvoitti tämän päivityksen, löytyy pelin katolisen papin pyörittämän pikkukirkon alttarin yläpuolelta. Siellä on teksti, jonka pelaaja saa juuri ja juuri luettua. Siinä lukee ranskaa, "Si tu saivais le don de Dieu". Se on käännettynä:"Jos tuntisit Jumalan lahjan."

Ja pappina - koska en samantien saanut kiinni ranskankielisestä lähteestä - lähdin heti katsomaan, mihin tuo teksti viittaa. Se viittaa raamattuun, Joh. 4:10. Siinä Jeesus on kaivolla ja keskustelee (halveksittuun kansaryhmään kuuluvan) samarialaisen naisen kanssa. Kohta jatkuu:"Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

Pelin aikana pelaaja tulee tehneeksi ratkaisun, joka heijastelee tuota kohtaa. Kulkeeko hahmo kohti rikollisen imperiuminsa kasvattamista tiellä, jossa mikään ei riitä ja jano säilyy, vai luopuuko hän polusta ja valitsee elämän, joka on ehkä vaatimatonta, mutta myös vapaata?

Pidän siitä, että kertomuksiin saadaan syvyyttä.

Minut pelkkä tuo teksti - joka jonkun mielestä voisi olla vain autenttista somistetta pikselikirkon seinällä - pysäytti pohtimaan tarinan kaaren lisäksi jopa sitä, minkälaista vettä minä tänään juon, kenen kanssa kaivolla istun? Milloin missäkin. Miten Jumala näkyy siellä missä kuljen?