Elän kalenterini mukaan. Se kertoo minulle aamulla sen, minne (oppilaitokseen) menen ja minkälaisia työtehtäviä kukin päivä sisältää. Sellaiseen päivään luulin lähteväni tänäänkin.
Sitten kävi ilmi, että mikään tässä päivässä ei pitänyt paikkaansa. Sairastumisten takia tuli pari peruutusta ja muutosta.
Yhden merkinnän olin taas tehnyt väärälle kelloajalle, ja koska olin siitä syystä pitänyt toista kohtaa vapaana, olin buukannut sinne menoja. Nyt huomasin - onneksi ajoissa - että tilaisuus olikin samaan aikaan noiden buukkausteni kanssa. Hetkellisen tuskan tunteen jälkeen otin puhelimen esiin, ja soitin anteeksipyyntöni kalenterimokastani. Sain siirrettyä tapaamiset toiseen aikaan ja kalenterini oli taas järjestyksessä. Toisen näköisenä kuin aamulla, ja hieman erilaisia elementtejä sisältävänä. Mutta tämä on se päivä jonka teen tänään. Päivä, jonka elän tänään, sillä päivä ei ole pelkkää tekemistä.
Ihan hyvä päivä se on tällaisenakin.
Enkä sure sitä mikä peruuntui.
Hyväksyn virheeni ja iloitsen siitä, että asian sai korjattua.
Iloitsen siitä, että huomasin sotkun ajoissa, jolloin minulla oli vielä mahdollisuus tehdä korjaavat liikkeet.
Nyt päivä jatkuu tällaisena, kunnesta taas jotain yllättävää tulee vastaan. Niin kuin kaikkina päivinä tulee.
Kaikista suunnitelmistani huolimatta.
Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.
Kommentit