Tapanani on ollut jo tovin aloittaa joka päivä aamurukouksella, jossa annan itseni, olemiseni ja osaamiseni Jumalan käyttöön. Pidän siitä, sillä se auttaa minua aina pitkin päivää kiinnittämään huomioni kuhunkin hetkeen jossa olen.
Se toimii hyvin varsinkin silloin, kun jokin asia ärsyttää, turhauttaa, stressaa. Silloin muistutan itseäni siitä, että tässäkin hetkessä - kaikesta huolimatta tai ehkä jopa kaikesta johtuen - Jumala on jollain tavalla mukana, läsnä.
Ja silloin huomioni siirtyy siitä ärsyyntymisestä, turhautumisesta ja stressistä katsomaan sitä, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu. Mitä hyvää siitä löytyy tai mitä se voi tuottaa. Se voi olla jotain, mitä löydän siitä hetkestä, tai se voi olla jotain toimintaa, jonka hetki minussa aktivoi.
Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.
Kommentit