Huomaan, että minulle aika kiertää. Herään aamuun, teen päivän, tulen iltan ja nukahdan. Sitten nousen uuteen päivään ja sen askareisiin. Viikko kiertää aina uuden viikon alkuun. Ja vuodet, nekin kiertävät: ennen joululomaa laitan vuoden nippuun, ja tammikuussa töihin palatessani aloitan uuden. (Siihen väliin jää joulupyhät ja vuodenvaihteen kummallinen "epäaika", jolloin vain on.)
Tähänkin vuoteen lähden uteliaani katsomaan, mitä se tuo tullessaan. Osa on toki jo näkyvissä kalenterimerkintöinä. Mutta se paras anti on ehkä kuitenkin vielä siinä, mikä ei näyä kalenterissa. Tästäkin vuodesta tulee hyvä. Ei siksi, että ulkopuoliset olosuhteet välttämättä ovat sitä. Vaan siksi, että teen taas parhaani, jotta siitä tulisi sellainen.
Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä. Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...
Kommentit