Vuosi on juossut nopeasti. Ollaan jo helmikuun puolivälin yli. Kirkkovuodessa pääsiäisen suurta juhlaa edeltävä paastokausi on alkanut.
Paastossa kyse ei ole luopumisesta, vaikka usein ihmiset jättävätkin jotain pois paaston ajaksi. Paastossa kyse on itsetuntemuksessa kasvamisesta. Siitä, että keskitytään havainnoimaan sitä, mikä omaa elämää hallitsee (ehkä liikaakin), ja tehdään tilaa muulle, niille tärkeille.
Se tarkoittaa toisen ihmisen parempaa huomioimista. Se tarkoittaa tilaa itselle olla. Ja tilaa ehkä pohtia myös omaa suhdettaan tähän maailmaan ja sen Luojaan.
Näin ajattelin itse paastota, vaikken tuhkaristiä käynytkään kirkossa otsaani hakemassa
Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.
Kommentit