Aten ajatuksia

 

 Minulla on paljon tekemistä. En voi tehdä niitä kaikkia kerralla pois. Mutta jos tartun yhteen asiaan ja hoidan sen, on kasa pienempi. Sitten voin tehdä seuraavan asian. Ja seuraavan. Ja seuraavan.

 Syys-askareiden osana raaputin pihaportin kiviportaat puhtaaksi sammalesta ja levittäytyneestä nurmesta. Alta paljastuikin hienommat portaat kuin muistinkaan. Joskus arjen sammalta - rutiineita - kannattaa sitäkin hivenen rapsuttaa pois. Tutut asiat näyttäytyvät taas uudessa valossa.

Omat ennakkokäsitykset asioista on tarkoitettu siihen, että osaisimme toimia uusissa eteentulevissa tilanteissa. Niistä on apua. Mutta ennakkokäsitteisiin juuttuminen on vaarallista, sillä ne voivat estää myös kohtaamasta sitä mikä on edessä, juuri nyt.

 

Kiireisin aika työssä vaatii arjen suunnittelua. Se vaatii sen pohtimista mitä tekee ja sen pohtimista mitä ei tee. Ja sen pohtimista mitä ei tee myös siinä mielessä, että ei pelkästään luovu joistakin jutuista ehtiäkseen muuta, vaan myös aktiivisesti varaa aikaa sille, että ei tee mitään. Tai jos tekee, niin tekee jotain sellaista mikä lataa akkuja: Kuuntelee musiikkia, lukee kirjoja, käy ulkona liikkumassa. Sillä ilman tätä ei-tekemisen tekemistä ei sitä kiireistä arkeakaan jaksa.