Siirry pääsisältöön

muista pyhittää lepo(päivä)

Raamattu lähtee liikkeelle siitä, että Jumala puskee duunia. Sitten seitsemäntenä päivänä kaikki on valmista ja kaikki hyvää, ja niin Jumala lepää. Käyskentelee illan viiletessä puutarhassa.

Ja tuo levon tarpeen painottaminen oli keskeistä juutalaisissa teksteissä muutenkin, sapattina ei saanut tehdä työtä, vapaapäivän piti koskea myös palvelusväkeä ja - huom. - myös kotieläimiä. Ja tasaisin välein, kun tietty määrä vuosia oli kulunut, kuului viljelymaankin antaa levätä.

Kristikunnan 2000-vuotisen historian kuluessa tuo tärkeä viesti pääsi kuitenkin vähitellen unohtumaan. "Ora et Labora, rukoile ja tee työtä" tuli elämän ohjeeksi ja paholaisen kerrottiin viettelevän toimeettomia.

Rohkenen olla eri mieltä!

Jeesus katsoi kiteyttävänsä rakkauden kaksoiskäskyyn kaikki kymmenen käskyn teemat. Niinpä itsensä ja toisten rakastamiseen sisältyy edelleenkin velvoite lepopäivän pyhittämisestä. Ei niin, että kirkkoon kuuluisi joka sunnuntai väkisin kammeta (sapatti on ihmistä varten, ei ihminen sapattia varten). Mutta se lepopäivä on hyvä viettää, nauttia kaikesta ei-työhön-eikä-kouluun-liittyvästä, käyttää aikaa omien läheisten kanssa.

Itse nautin sunnuntaista aamusta lähtien, aloittaen rauhallisesti aamiaisella - arkiaamiainen kun on kaikkea muuta kuin monipuolinen tai kiireetön.

Kahvia, bagel, pop tart tai jotain muuta vähän parempaa syötävää, tuoretta luomuappelsiinimehua. Ja aikaa pysähtyä vain rauhassa syömään. Juttelemaan. Ehkä lukemaan lehteä tai kirjaa.

Sitten voi taas maanantaina palata arkeen, muistaen myös päivittäisen levontarpeen pitkin viikkoa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Joulu 26

  Me olemme kaikki seimen äärellä ihmettelemässä nukkuvaa lasta, josta kasvaa Vapahtaja, Jumalan anteeksi antavan rakkauden kantaja. Vapahtaja meille kaikille täällä ja kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina. Kaikki nämä ihmiset ovat Jumalalle rakkaita, ja jokainen kelpaa seimen viereen. Jumala ei syntynyt rikkaille ja valtaa pitäville, vaan tavallisten ihmisten perheeseen. Ensimmäiset kutsutut eivät tulleet palatseista tai uskonoppineiden piiristä, vaan työn äärestä. Kaikki on kutsuttu jouluun ja Jumalan seimen äärelle. Miten tämä valon juhla, Jumalan juhla voisi muistuttaa meitä itse kutakin siitä, että tämä kaikki on jaettua ja yhteistä ja kuuluu kaikille? Että meidät on kutsuttu jakamaan elämää, jakamaan arkea ja juhlia yhdessä. Meidät on kutsuttu antamaan yösija, meidät on kutsuttu kohtaamaan tutut ja vieraat Jumalan vierellä. Meidät on kutsuttu olemaan kukin hetki yhdessä, aidosti läsnä, ilman tarvetta olla muualla. Meidät on kutsuttu näkemään toivo, joka syntyy maai...

Pääsiäinen

 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.     Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet ...