Siirry pääsisältöön

Tulokulma

Joskus aikoja vuotta sitten muistan lukeneeni lehdestä vitsin. Tai ei se nyt vitsi oikeastaan ole, vaan kevyesti suupieltä nykivä tarina. Se kuuluu (muistinvaraisesti siteeraten) näin:

Munkkiveli kuljeskeli rukoushetken päätyttyä luostarissa ja tapasi toisen munkin tupakoimasta.[varoitus: tupakointi pilaa terveyden]

"Kuinka sinä täällä seisot savuttelemassa? Minähän kysyin luostarin esimieheltä voiko samaan aikaan polttaa kun rukoilee ja vastaus oli yksiselitteisen kieltävä!" "Kysyit väärää asiaa. Minä kysyin, voinko rukoilla samalla kun poltan."

Samaa asiaa voi lähestyä usealta eri kantilta ja se usein vaikuttaa siihen, mitä asiaa painotetaan, mitä asiasta nähdään. Aivot hyppäävät johonkin tulkintaan automaattisesti, mutta se ei tarkoita, että se on ainoa tapa nähdä asia.

Kasa hiuksia lattiakaivon ritilässä. "Ällöttävää, noihin en halua koskea!" Vai ehkä:"Nuo hiukset olivat matkalla viemäriä tukkimaan, hyvä että ne jäivät tuohon, siitä ne on helpompi puhdistaa."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.