Siirry pääsisältöön

Kristus tulee

Olin kerran viikon benediktiiniläis-luostarissa Saksassa.

Benediktiiniläis-sääntökunnan ohjeisiin kuuluu ajatus siitä, että jokainen vieras tulee ottaa vastaan Kristuksen tavoin.

Ajatuksena on, että jokainen ihminen on yhtälailla ainutlaatuinen ja Jumalalle arvokas, hänen jatkuvan läsnäolonsa ja huolenpitonsa paikka. Siksi minulla ei ole oikeutta ylenkatsoa ketään.

Vaatii välillä vaivaa nähdä jokainen eteentuleva ihminen omien ennakkoasenteiden ohi. Benediktiinien ajatus jokaisen vieraan vastaanottamista Kristuksena pyrkii auttamaan siinä.

Keskityn häneen, joka on edessäni. Kristuksella on nälkä, elämä ehkä kohtelee häntä kaltoin, Kristus sairastaa. Kristus on yksinäinen ja ilman töitä. Jokaisen kristuksen tarina on tärkeä, ja minun on syytä kuulla se. Nähdä hänet. Olla häntä varten.

Kristus tulee, monissa asuissa ja monenlaisin kasvoin. Olenko valmis?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä