Eräs William Blaken kynäilemistä sananlaskuista kuuluu: "the Eagle never lost so much time as when he submitted to learn from the crow." ("Kotka ei koskaan hukannut niin paljon aikaa kuin silloin, kun hän suostui Variksen oppilaaksi.")
Keskustellessa samaa levyä jankkaavan keskustelukumppanin kanssa tämä sitaatti voi tulla mieleen. Yksinpuhelu ei johda mihinkään, se ei ole vuorovaikutusta, sillä vuorovaikutuksessa sekä puhutaan että kuunnellaan, ollaan valmiita puolin ja toisin tarkastamaan omia lähtökohtia. Jankkaaminen (ja sen kuunteleminen) on ajanhukkaa.
Blake itse kuitenkin sijoitti sananlaskun nimenomaan the Marriage of Heaven and Hell -teoksen Helvetin sananlaskujen joukkoon. Miksi?
Ehkä siksi, että jo lähtökohdiltaan asetelmassa on ongelma: minä Kotka, sinä Varis. Minä olen oikeassa, minä olen jotain parempaa, sinulla ei ole mitään annettavaa minulle. Tästä lähtökohdasta käsin lienee väärin odottaakaan keskusteluyhteyden syntymistä.
Keskustellessa samaa levyä jankkaavan keskustelukumppanin kanssa tämä sitaatti voi tulla mieleen. Yksinpuhelu ei johda mihinkään, se ei ole vuorovaikutusta, sillä vuorovaikutuksessa sekä puhutaan että kuunnellaan, ollaan valmiita puolin ja toisin tarkastamaan omia lähtökohtia. Jankkaaminen (ja sen kuunteleminen) on ajanhukkaa.
Blake itse kuitenkin sijoitti sananlaskun nimenomaan the Marriage of Heaven and Hell -teoksen Helvetin sananlaskujen joukkoon. Miksi?
Ehkä siksi, että jo lähtökohdiltaan asetelmassa on ongelma: minä Kotka, sinä Varis. Minä olen oikeassa, minä olen jotain parempaa, sinulla ei ole mitään annettavaa minulle. Tästä lähtökohdasta käsin lienee väärin odottaakaan keskusteluyhteyden syntymistä.
Kommentit